Minä olen niin pettynyt meidän päättäjiin. Samaan aikaan, kun ihmisiä joutuu työttömiksi, työssä käyvät palavat loppuun, mielenterveydelliset ongelmat lisääntyvät, lapset ja nuoret voivat huonosti, vanhusten hoito on onnetonta jne jne jne, miettivät päättäjät sellaisia lakeja, joista ei ole mitään apua kellekään pikemminkin haittaa, kuten esimerkiksi uusi tekijänoikeuslaki, jonka mukaan tekijänoikeudet käsittääkseni otetaan tekijöiltä pois ja annetaan heidän työnantajilleen eli firmoille.
Niin ja sitten meillä on se pääministeri, johon murto-osa kansasta luottaa siirtelee kansan valitseman presidentin valtaoikeuksia itselleen. Sama tyyppi, joka uhkailee toimittajia ja mediaa, kun hänen kerrotaan ottaneen vastaan lahjuksia, mutta ei syystä taikka toisesta (!!) vie sitten kuitenkaan asiaa oikeuteen. Miksiköhän!?
Samainen pääministeri keksi joku aika sitten hiihtoretkellä, että suomalaisten pitäisi jäädä myöhemmin eläkkeelle, jotta eläkepommi ei räjähtäisi käsiin. Pari päivää sen jälkeen oltiinkin jo valmistelemassa uutta lakia. Suomalaisten, joista moni meinaa palaa loppuun työssään jo 3-kymppisenä ja joista suuri osa joutuu alkoholismin, mielenterveysongelmien, loppuun palamisen tai fyysisten oireiden takia jäämään varhaiseläkkeelle jo ennen nykyistä eläkeikää pitäisi jaksaa vielä kauemmin. Ja niitä jotka jaksaisivat jatkaa töissä eläkeikään asti pomo ja työkaverit painostavat eläkkeelle, koska vanhoille ei ole enää käyttöä. Eikö olisi fiksumpaa säätää lakeja, jotka auttaisivat ihmisten työssä hyvinvointia ja jaksamista ja poistaisivat ikärasismia?
Niin ja samaan aikaan kun lapset ja nuoret voivat yhä huonommin keksitään laittaa haasteelliset opiskelijat samaan luokkaan kaikkien muiden kanssa. Jo nyt lähes loppuun palaneet opettajat joutuisivat huoltaman näitä erityistapauksia, jotka todennäköisesti häiritsevät merkittävästi luokan opetusta, josta kärsii sekä lapsi itse, koska ei saa riittävästi tarvitsemaansa huomiota ja erityisopetusta, sekä myös opettaja ja erityisesti ne 20-30 muuta luokassa opiskelevaa lasta. Aivan luokatonta menoa! Niin ja kohta varmaan luokattoman lukion esimerkkiä seuraten myös yläasteet ja ala-asteet muuttuvat ihan luokattomiksi ja sitten ihmetellään, että minne se yhteisöllisyys katosi ja miksi ihmiset ovat yksinäisiä.
Aivan käsittämättömiä ehdotuksia ja päätöksiä, varsinkin tällaisina aikoina, jolloin yhteiskunta kaipaisi sellaisia päätöksiä, joiden avulla hyvinvointia voitaisiin lisätä. Voi vain ihmetellä, että millaisia ihmisiä päättää meidän yhteiskunnan asioita. Veltto Virtasen mukaan suurin osa päättäjitä on psykopaatteja. Viime aikojen perusteella uskon Virtasen väittämään ihan täysin. Hyvin rakennettu julkinen kuva ei välttämättä kerro totuutta näistä tyypeistä, joten mistäpä äänestäjät tietäisivät, joilleivät satu henkilökohtaisesti tuntemaan ehdokkaitaan. Eikä se henkilökohtainen pintapuolinen tunteminenkaan aina auta, sillä kaikkein hurmaavimmat ihmiset ovat usein pohjimmiltaan niitä kaikkein pahimpia paskiaisia.
Millaiset ihmiset hakeutuvat päättämään maamme asioista? Sellaiset, jotka haluavat auttaa ja tehdä maailmasta paremmin. Joissain tapauksissa ehkä kyllä. Useimmissa tapauksissa kuitenkin ehkä ihmiset, jotka janoavat valtaa, rahaa, menestystä ja kuuluisuutta. Ollaan vain kiinnostuneita omasta urasta. Kiinnostaako sellaisia tyyppejä pienen ihmiset asiat, ei!
Päätösten teko ei toki ole mitenkään helppoa. Se vaatii tasapainoilua, sillä pitäisi tukea sekä yritysmaailmaa, että pieniä ihmisiä ja nämä intressit ovat usein ristiriidassa keskenään. Monet voivat olla sitä mieltä, että yritysten pitäisi maksaa isompaa veroa tai omistajien voitot mieluiten pois kokonaan. Olen periaatteessa samaa mieltä, mutta käytännössä näin ei voida toimia. Nykyisessä kapitalistisessa maailmassamme yritysten ensisijainen tehtävä nimittäin on tuottaa voittoa omistajilleen. Korkea yritysverotus tarkottaisi sitä, että kukaan omistaja ei haluaisi sijoittaa Suomeen, josta seuraisi ennen pitkää yritystoiminnan ja samalla työpaikkojen lipuminen muille maille. Työ on kuitenkin paras sosiaaliturva ja syrjäytymisen ehkäisijä mitä voi olla.
Olen miettinyt, että millaisten ihmisten sitten haluaisin päättävän tämän maan asioista ja kehityksestä. Olen ajatellut, että esimerkiksi sosiaalipsykologian, sosiologian, kansantaloustieteen ja liiketaloustieteen huippuasiantuntijat ja -tutkijat yhteistyössä osaisivat parhaiten ratkaista haasteita, joiden kanssa nykyisin painimme. Ja nimen omaan yhteistyössä, toisiaan ymmärtäen ja yhteiseen päämäärään pyrkien. Eikä niin, että ollaan erimieltä joka asiasta ihan periaatteesta vaan, koska ollaan oppositiossa. Mutta sitä minä en vaan tiedä, että miten nämä yhteiseen hyvään pyrkivät huippuasiantuntijat ja -tutkijat löydettäisiin (fiksut ihmisethän eivät halua sotkeutua politiikkaan) ja nostettaisiin valtaan. Ja miten määritellään yhteinen hyvä?
Huom! Tässä kirjoituksessa esitetyt käsitykset ja johtopäätökset perustuvat lähinnä lööpeistä tai hajanaisista uutispätkistä saatuihin puutteellisiin ja mahdollisesti vääristyneisiin tietoihin.
