On ihmisiä, jotka sopivat kuumille rannoille. Jotka ilahtuvat siitä, että polttava aurinko antaa syyn paljastaa vaatteisiin verhotun kauniin ja treenatun vartalon. Joiden hipiälle aurinko antaa hetkessä kultaisen hohteen. Joiden tasainen iho ja selkeät piirteet eivät kaipaa meikkiä, joka sukeltaessa tai kuumuudessa leviäisi. Joiden nenälle ja poskipäille aurinko luo sieviä pisamia, joita muut kadehtivat.

Sitten on sellaisia kuin minä. Sellaisia, joiden täytyy kuumina aurinkoisina päivinä vuorata itsensä paksuun aurinkorasvaan aina ennen ulos menoa. Joiden jo ennestään pömppövatsa turpoaa rantapalloksi etelän maiden erilaisista ruuista. Jotka hikoilevat kuumuudessa kuin pienet siat. Joiden naama tulee täyteen hikinäppyjä ja hohtaa hikisen punaisena kuumassa ilmassa. Joiden iho on jatkuvasti hien ja aurinkorasvan tahmaama. Joiden suussa maistuu korvavaikun makua muistuttava aurinkovoiteen maku, kun ylähuulen yläpuolelle syntyvät hikipisarat valuvat suuhun. Jotka aina vahingossa jättävät jonkun ihokaistaleen rasvaamatta ja huomaavat siinä illalla punaisen raidan, joka ei häviä moneen viikkoon tai edes kuukauteen. Jotka ikävästi erottuvat rantojen kauniista ruskettuneista vartaloista valkoisina ryhävalaina ja ikävöivät sinne omaan yksityiseen mökkirantaan.

Mutta kaikesta huolimatta tulevat aina uudestaan ja uudestaan, koska meri on aina niin kaunis…

Ja rantakatu täynnä jäätelöbaareja, joissa myydään makuja, joista ei ole osannut edes uneksia (ö-höm, hiilaridieetti on ollut pikkutauolla)…

Ja mikään ei voita sitä tunnetta, kun kuumuudesta läkähdyksissään pulahtaa viilentävään veteen.

Eikä mereltä puhaltavan mistraali-tuulen tunnetta kasvoilla lämpinä pimeinä iltoina. (Tuo tassu on tuossa sensuroimassa minun tyhmää naamaa eikä liity mitenkään siihen tuuleen.)

Vuokraamme Välimeren rannalla sijaitsevaa Rivieran kämppää. Lisätietoja.

Seuraavaksi tää lähtee mökille.