Olen alkanut käyttää yhä enemmän ja enemmän Twitteriä, joten kun ajatuksia tulee tiivistettyä sinne, niin tänne blogiin ei jaksa aina alkaa pureskelemaan asioita enää sen enempää. Toisaalta on kuitenkin paljon asioita, joita ei saa tiivistettyä 140 merkkiin. Minua välillä ärsyttää Twitterissä se, että suomalaiset puhuvat keskenään englantia, siltä varalta, että joku ei-suomea osaava olisi kiinnostunut heidän ajatuksistaan. Toisaalta se on ihan ok, koska yhteisellä kielellä Twitter on saumaton. Nykyään pyrin itsekin lähinnä kirjoittamaan englanniksi.
Lisäksi minua ärsyttää Twitterissä se, että joillain ihmisillä on tapana postailla hirveä määrä “hyviä linkkejä” yleensä liittyen lähinnä sosiaalisen mediaan. Ei niitä kukaan ehdi/jaksa lukea (liekkö postailijat itsekään). Olisi paljon fiksumpaa, jos ihmiset postailisivat Twitteriin näiden artikkeleiden kuningasideoita, jolloin lisätietoa halajava voisi sitten lukea ne artikkelit, joista haluavat lisätietoa. Viime aikoina tuntuu muutenkin, että sosiaalisen median asiantuntijoita on aivan liikaa ja sosiaalisesta mediasta löytyy aivan liikaa tietoa. Kaipa se johtuu siitä, että tavallaan jokainen meistä voi olla sosiaalisen median asiantuntija.
Hauskinta Twitterissä on, että voin seurata päivittäin arvostamieni gurujen ajatuksia. Luin äskettäin Robin Sharman kirjan “Munkki joka myi Ferrarinsa”. Se on kenties paras elämäntaidon opas, joita olen tähän mennessä lukenut. Robin Sharma postailee ajatuksia Twitteriin päivittäin ja niitä on hienoa lukea (Robin Sharma Twitterissä). Lisäksi olen löytänyt Twitteristä myös toisen lempikirjailijani, Paulo Coelhon. Hän tosin ei ole niin aktiivinen käyttäjä kun Sharma.
Twitterissä on myös hauska lukea välillä mitä puhutaan ajankohtaisista aiheista. Esimerkiksi Jari Sillanpään paita Euroviisujen pisteiden annossa on ollut suosittu puheenaihe. Tässä on suora linkki, joka toimii vain, jos on kirjautunut Twitteriin valmiiksi. Aiheesta voi kuitenkin lukea vaikka täältä Sami Salmenkiven blogipostauksesta.
