MTL:n toimitusjohtaja Markus Leikola sanoi, että Facebookissa positiivisuus on hirvittävän suuri voimavara. Ne, joilla menee hyvin saavat kavereilta peukkuja ja onnettomia lohdutetaan. En ole aiemmin ajatellut asiaa, mutta on totta, että Facebook on kovin positiivinen. Harvemmin sieltä saa ikävää kommenttia tai kritiikkiä, josta saattaisi pahoittaa mielensä vaan pikemminkin päin vastoin. Jotkut ovat toivoneet Facebookiin “peukkua alaspäin”, mutta minä ehdottomasti vastustan sitä!! Jotkut perustelevat tätä sillä, että jos kavereilla menee huonosti, niin voisi näyttää peukkua alaspäin, että “en tykkää”. Mutta laitetaan sitten mielummin vaikka, joku halinappi, koska alaspäin peukkua voi käyttää myös ikävällä tavalla ja se saattaisi muuttaa FB:n luonnetta.

AD Adam Ulvegärde & Copywriter Robert Lund, Forsman & Bodenforsista kertoivat suunnittelemastaan Ikean Facebook-kampanjasta, joka oli todellinen menestys. Heidän mukaansa huono digitaalinen kampanja, johon ihmiset eivät jaksa käyttää aikaa tai jakaa sitä ystävilleen on turha. Ja toisaalta Ilman vahvaa ideaa kampanjan/härpäkkeen toteuttaminen voi johtaa jopa ongelmiin. Esim. Facebook-faniryhmään tulleisiin kysymyksiin pitäisi jonkun ehtiä vastaamaan, kyllähän puhelinsoittoihinkin yrityksissä vastataan. Näissä on vain yksi ero, joka on merkittävä: Kaikki kysymykset tai vastaukset ja vastaamatta jättämiset näkyvät kaikille. Näin ollen hyvä palvelu voi tuoda paljon positiivista julkisuutta ja vastaavasti vastaamatta jättäminen voi aiheuttaa huonoa julkisuutta.

Laitan tänne blogiin varmaan myöhemmin lisää esimerkkejä, mutta käykääpä katsomassa kuvaa klikkaamalla, miten minusta tuli ruotsalaisten sankari:

“…globaalissa taloudessa paras ei voita, vaan se,
josta tiedetään, joka otetaan käyttöön ja johon syntyy suhde”

Olen itse harrastanut viime aikoina pienimuotoista hakukonetulosoptimointia omassa blogissani. Suomessa on Tiina Lappalaisia, vaikka kuinka paljon, mutta minulla on jo pidempään ollut tavoitteena, että “Tiina Lappalainen” -nimellä googletettaessa kärkeen nousen minä, eikä joku lukuisista kaimoistani. Olen onnistunut tässä aika hyvin. Tällä hetkellä kärkeen nousee minun Jaikun etusivu (Jaiku on Googlen omistama ja siksi se kai nousee niin korkealle hakutuloksissa), toisena on minun Facebook-profiilisivu ja kolmanneksi olen saanut hilattua tämän blogin.

Tämä blogi oli pitkään poissa kärjessä, mutta muutin pari pikkujuttua, joilla on ollut aika suuri merkitys. Ensinnäkin laitoin “titleen” minun kokonimeni. Ennen se oli vain “Tiitun blogi”, mutta nykyään “Tiitun blogi – à la Tiina Lappalainen”, vähän hassu, mutta olkoon nyt toistaiseksi noin. Lisäksi tuon kirjoittajan kuvauksen ja siihen koko nimeni, niin että ne näkyvät kaikilla sivuilla. Ennen nimeni löytyi vasta, kun meni katsomaan tuota Tiitu-sivua.

Joistain voi tuntua kummalliselta, että minä nimen omaan haluan olla näkyvä Googlen hakutuloksissa. Tiedän ihmisiä, joiden mielestä on kauhistuttavaa, jos heidän nimensä on yleensä esillä julkisesti internetissä. Kuten Tuhat sanaa -blogissa kommentoinkin, niin jos jostain ihmisestä ei löydy mitään tietoa googlettamalla, niin epäilen, että kyseessä on joku mielikuvituskaveri. Itse uskon, että positiivinen henkilökohtainen Google-näkyvyys kannattaa niin yrityksille kuin asiantuntijoillekin.

Esimerkiksi Helsingin kauppakorkeakoulussa voi opiskella viestintää. Viimeisimpien tutkimusten mukaan viestintään erikoistuneet kauppatieteilijät ovat työnantajien näkökulmasta kiinnostavia, sillä heillä on myös business-osaamista. Kauppatieteiden maisterin tutkinnon suorittaneilla viestinnän ammattilaisilla on monesti enemmän valinnanvaraa työelämässä, erityisesti yritysmaailmassa, kuin yliopistossa viestintää opiskelleilla (ja palkkakin voi olla parempi).

Helsingin kauppakorkeakoulussa on tällä hetkellä kaksi viestinnän maisteriohjelmaa, englanninkielinen International Business Communication sekä suomenkielinen talouselämän viestintä. Näihin kaksivuotisiin maisteriohjelmiin voi hakea, kun suorittanut ensin vähintään kauppatieteiden kanditutkinnon. Lisäksi ohjelmiin voivat hakea myös hyvällä opiskelumenestyksellä tutkintonsa suorittaneet tradenomit, diplomi-insinöörit tai vaikka filosofian maisterit, joilla on tarpeeksi kaupallisen alan ja/tai viestintäalan opintoja suoritettu (tarkemmat vaatimukset täällä).

Oma tarinani on sellainen, että halusin aikoinaan lukion jälkeen kauheasti opiskella viestintää. En kuitenkaan ollut lukiossa panostanut opiskeluun juuri ollenkaan, joten ajattelin, että turha minun on keskitason lukiomenestyksellä edes yrittää hakea opiskelemaan viestintää yliopistoon. Koska olen matemaattisesti lahjakas, menestyin Tampereen teknilliseen yliopiston pääsykokeissa ja pääsin pelkän pääsykokeen perusteella opiskelemaan tietojohtamista, joka on poikkitieteellinen ohjelma ja sekin liittyy tavalla tai toisella viestintään, mutta ei ihan niin paljoa kun olisin halunnut. Tampereen opintojen välissä opiskelin vuoden englannissa kansainvälistä yritysviestintää ja “hurahdin” täysin siihen. Päätin silloin, että haluan suorittaa myös maisteritutkinnon viestinnästä. Tein kuitenkin DI-opinnot loppuun ja opiskelin viimeisenä vuonna hirvittävän mielenkiintoiset yrityviestinnän ja hypermedian sivuaineet.

Sitten seuraavana keväänä hainkin jo Helsingin kauppakorkeakouluun opiskelemaan international business communication -maisteriohjelmaan ja pääsin sisään. Tykkäsin todella paljon viestinnän opinnoista kauppakorkeakoulussa ja laitoksella on mahtavan hieno henki. Valmistuin ohjelmasta viime keväänä. Ihmetyksekseni menestyin englanninkielisissä opinnoissani erittäin hyvin, vaikka olen ollut aina auttamattoman huono kielissä, varsinkin englannissa.

Olen sekä opiskelijana että alumnina osallistunut aktiivisesti laitoksemme tapahtumiin ja viestinnän opintojen kehittämiseen. Viime tapaamisessamme tuli puheeksi, että abit ja muutkin viestintäalalle havittelevat eivät useinkaan tiedä, että myös kauppiksessa voi opiskella viestintää. Koska minun blogiini tulee googlen kautta aika paljon lukijoita, niin toivon, että joku joka etsii tietoa viestintäalan opinnoista päätyy tänne ja tietää nyt siis sitten, että myös Helsingin kauppakorkeakoulussa voi opiskella viestintää. Suosittelen kovasti!!