Paha kosmetiikka ja miten taistelet sitä vastaan Skindeepin avulla

Pitkä tauko postauksissa, mutta hyvä tämä blogi on olla olemassa, koska joskus tulee suuri tarve jakaa asioita (tai tallentaa lähinnä omaan käyttöön neuleohjeita, hah).

Olen hyvin tiedostava kosmetiikan käyttäjä. Usein tuntuu, että liiankin valistunut. Minulla on kausia, jolloin syynään todella tarkkaan kaikki puteleiden ingredientsit ennen kuin teen ostopäätöksen. Välillä taas en jaksa niin välittää. Nyt on taas menossa tämmöinen hyvin tiedostava kausi.

EWG Skindeep on tiedostavan kosmetiikan kuluttajan työkalu

Tiedostavana kosmetiikan käyttäjänä välillä suututtaa kaikki luonnollisen kosmetiikan mainonta. Toisaalta myös sellaiset markkinointilupaukset, kun että ”käytämme vain turvallisia ja luonnollisia ainesosia” raivostuttaa. Varsinkin, kun kokemusteni mukaan nämä ovat usein täysiä valheita. Ennen kuin uskon näitä lupauksia, on minulla tapana käydä tutkimassa maailman parhaasta kosmetiikka tietokannasta eli EWG.orgin Skindeepistä, mitä tuotteessa käytetyistä ainesosista sanotaan.

Skindeepistä löytyy ihan hirveä määrä tuotteita, mutta koska saitti on kanadalainen on siellä enemmän Pohjois-Amerikassa käytettyjä tuotteita. Kun rekisteröityy Skindeepin käyttäjäksi voi rakentaa omia raportteja. Teen tätä myös paljon eli etsin netistä jostain tietyn tuotteen ingredients-listan ja copy-pastaan sen Skindeeppiin ja saan raportin kyseisestä tuotteesta. Ainesosat löytyy toki putelistakin, mutta niiden vaikeiden sanojen käsinkirjoittaminen on hankalaa ja hidasta.

Alla näkyy itse tekemä raporttini lempishampoostani eli suomalaisesta System 4 Mild Shampoo 3 -shampoosta. Jostain syystä ainesosia ei näy heidän sivuillaan, kaivoin ne toisen verkkokaupan sivuilta. Itse tekemäni raportit jäävät minulle sinne muistiin eli voin palata niihin myöhemmin. Ainesosalistoja kuitenkin aina välillä päivitetään, joten ei kannata luottaa viisi vuotta vanhoihin raportteihin.

Ingredients-listat on aina siinä järjestyksessä, miten paljon mitäkin ainesosaa on, ensimmäisiä on siis enemmän ja viimeisiä vain pieni pisara, säilöntäaineet on usein listan lopussa, koska niitä on vähiten, mutta ne on usein juuri niitä pahimpia

Tiedän, että jotkut myös kritisoivat Skindeeppiä siitä, että se nostaa hysteriaa ja niin edelleen, mutta jos he eivät tekisi, niin kuka sitten keräisi maailmasta kaiken tutkitun tiedon kosmetiikan vaikutuksista ihmisiin? Minusta he tekevät todella tärkeää työtä. Mitä enemmän ihmiset ovat valistuneita kosmetiikassa käytetyistä pahiksista, sitä enemmän he ostavat tuotteita, joissa näitä pahiksia ei ole ja tämän myötä myös ne ”ei-niin-kuluttajien-terveydestä-välittävät” yritykset (hei, yrityksen ainoa tavoitehan on tuottaa voittoa omistajilleen) joutuvat miettimään, mitä tuotteisiinsa laittavat.

Kun tunnetut pahikset korvataan tuntemattomilla

Tosin välillähän se menee myös niin, että kun joku kosmetiikan pahis nousee tunnetuksi, niin se korvataan sitten jollain toisella ihan yhtä pahalla tai vielä pahemmalla, koska joko a) kukaan ei vielä tiedä sen olevan paha tai b) ainakaan suuri yleisö ei tiedä sen olevan paha. En tiedä miten esimerkiksi pitäisi suhtautua siihen, että tuotteiden säilöntäaineina käytetyt parabeenit ovat nykyään kaikissa tuotteissa korvattu e-vitamiinilla, jossa on hyvin matala, mutta kuitenkin tiedossa oleva syöpäriski. Parabeenien suhteen syöpäriskiä ei ymmärtääkseni ole pystytty todistamaan, joskin sitten muita haittavaikutuksia kyllä.

Vähemmän tunnettu pahis Cocamide DEA – löytyy mahdollisesti sinunkin käsisaippuastasi tai shampoostasi

Itse tutustuin joskus vuosia sitten sellaiseen kosmetiikan pahikseen, kun ”COCAMIDE DEA”. Cocamide DEA todettiin syöpävaaralliseksi jo 70-luvulla. Siitä annettiinkin sellainen suositus, että toivottiin, että kosmetiikan valmistajat eivät käyttäisi sitä enää ollenkaan tuotteissaan. Who cares -sanoivat kosmetiikkavalmistajat ja jatkoivat ainesosan käyttöä. Tsekkaappa huviksesi todennäköisesti eniten käyttämäsi kosmetiikkatuotteen eli vessan käsisaippuan ingredients-lista. Väitän, että cocamide DEA on yhtenä pääainesosasena edelleen ainakin puolessa Suomessa myynnissä olevista käsisaippuoissa ja myös monissa shampoissa, kuten esimerkiksi kaikkien tuhkablondien rakastamassa Fudgen Silver-shampoossa (Minulla olisi muuten yksi käyttämätön kaapissa, haluaisiko joku ostaa? – joo oli kausi kun unohdin ennen ostopäätöstä katsoa ingredients-listan).

Tiedostavissa piireissä cocamide DEA alkaa kuitenkin pahiksena olla jo melko tunnettu. Siihen aikaan, kun tutustuin tähän ainesosaan, minulla oli käytössä ah niin turvallinen ja luonnollinen Methodin käsisaippua. Methodhan merkkinä on positioitunut turvallisten ja luonnollisten puhdistusaineiden valmistajaksi, joten valitsin sen kaupasta, kun vielä imetin toista lastani ja halusin käyttää hieman turvallisempia tuotteita. Järkytyin, kun tutkin ainesosalistaa ja melkein ensimmäisenä listassa oli cocamide DEA, varsinkin kun luin siitä hieman enemmän. Methodin ja toisen saippuoita valmistavan merkin eli Lushin kohdalla kuluttajien tiedostaminen ja valistuneisuus tuottivat kuitenkin tulosta ja painostuksen myötä muutama vuosi sitten molemmat lopettivat cocamide DEA:n käytön kaikissa tuotteissaan.

Löytyykö aineosalistasta sulkeissa (nano)? Harkitse tuotteen vaihtoa!

Pakko mainita vielä yksi kosmetiikan mahdollinen pahis, nimittäin nanopartikkelit. Muutama vuosi sitten astui EU:ssa voimaan laki, jonka mukaan nanopartikkelit pitää merkitä ainesosalistaan. Tämä siksi, että niistä ei vielä tiedetä tarpeeksi, joten kuluttajien pitää saada itse valita käyttävätkö nanopartikkeleita sisältäviä tuotteita. Erityisesti titaanidioksiidin nanopartikkeleista ollaan huolissaan. Niitä käytetään paljon mm. aurinkovoiteissa. Käytetään niitä paljon myös esim. meikkivoiteissakin. Lumenen lähes jokaisen meikkivoiteen ingredients-listalta löytyy ”titanium dioxide(nano)”. Voi olla, että niitä on monien muidenkin merkkien käytössä, mutta jenkkiläiset kosmetiikkajätit eivät ehkä noudata tätä EU-lakia niin tunnollisesti, kun pohjoiseurooppalaiset (esim. Lumenen ja IsaDoran tuotteista näitä merkintöjä löytyy, kiitos rehellisyydestä heille).

Toisissa tutkimuksissa on päädytty siihen, että voiteiden TD-nanopartikkelit eivät pääsisi ihon läpi kehoon, mutta joissain tutkimuksissa taas on todistettu, että ne voisivat mennä solun läpi. Erityisen huolissaan nanopartikkeleista ollaan puuterituotteissa, jotka voivat pöllytä ilmaan, koska TD-nanopartikkelit käyttäytyvät keuhkoissa asbestin tapaan eli jämähtävät sinne pysyvästi ja voivat aiheuttaa keuhkosairauksia tai -syöpää. Jos siis käytät mineraalimeikkejä irtojauheina, niin varmista valmistajan verkkosivuilta, että he eivät käytä nanopartikkeleita (ainakaan Lily Lolo, Alima Pure ja Inika eivät niitä käytä) ja levitä ne kabukin sijaan mielummin sienellä/vipalla tai kostutettuna. Eipä se nyt isompien partikkeleiden hönkäilykään ole terveellistä. Itse olen käyttänyt Lily Lolon tuotteita todella monia vuosia ja niitä suuresti rakastanut, mutta viime aikoina olen itse siirtynyt meikkivoiteissa enempi nestemäisiin, vaikka niissä on tietty sitten omat pahiksensa.

Loppujen lopuksi…

Tiedostava suhtautuminen kosmetiikkaan on välillä aika tylsää ja toivotonta. Välillä tuntuu, että pares olisi olla käyttämättä mitään. Olisi helpompi olla sellainen, joka ei ymmärrä ingredients-listoista hölkäsen pölkästä vaan luottaa sokeasti niihin lauseisiin, joilla tuotetta markkinoidaan. Vaikka en muutoin olekaan mikään kosmetiikan suurkuluttaja on minun yleiselle fiilikselle todella tärkeää, että kasvojen iho on tasaisen värinen ja kuulas ja poskilla raikkaan värinen puna. Nuorena aknesta pitkään kärsineenä ja edelleen epätasaisen ihon omaavana se vain on niin, että meikkivoide minun itsetuntoni pelasti.

INCI-lista kertoo totuuden kosmetiikasta

Luonnonkosmetiikkavillitykseni myötä olen alkanut tutkia kosmetiikkapurkkien INCI-listoja (”The International Nomenclature of Cosmetic Ingredients”), eli purkin/pakkauksen takapuolella pienellä printillä olevia Ingredients-listoja, joissa lukee mitä aineita niissä on käytetty. Käytän nykyään esim. joko Lily Lolon tai Sassy Minerals -meikkivoidetta, molemmat koostuvat tasan viidestä eri ainesosasta. Aiemmin meikkivoiteena käyttämäni Cliniquen Anti-Blemish Solutions taas sisältää lähes 40 eri ainesosaa.

Luonnonkosmetiikka ja mineraalimeikit ovat nyt ”muotia”, niinpä monet suuret kosmetiikkabrändit ovat tuoneet omat mineraalimeikkinsä ja ”luonnolliset tuotteensa tai tuotelinjansa”. INCI-lista paljastaa kuitenkin näidenkin suhteen karun totuuden, tuotteisiin on kaiken kuran joukkoon lisätty vähän jotain mineraalia tms, jonka ansiosta tuotetta voidaan markkinoida esim. mineraalimeikkinä. Nämä tuotteet koostuvat kuitenkin edelleen useista eri aineisosista, joiden joukossa esim. mahdollisesti allergiaa ja jopa syöpää aiheuttavia parabeeneja jne. Itse luulin aiemmin virheellisesti, että apteekissa myytävä kosmetiikka olisi jotenkin ”puhtaampaa”, mutta INCI-lista paljasti, että samat parabeenit ja silikonit niissäkin. Lukekaa siis hyvät ihmiset INCI-listoja, älkääkä uskoko siihen kusetukseen!!

Lisäys 25.9.2011: Lue myös mineraalimeikkien terveysriskeistä.

Alussa olin itsekin ihan päästäni pyörällä, mutta nyt olen oppinut, että millään mitä tuotteesta kerrotaan ei ole merkitystä, vain INCI-lista on tärkeä. Kosmetiikan INCI-listat voivat näyttää heprealta, mutta loppujen lopuksi ei se ole niin hankalaa. Mitä aiemmin listassa ainesosa on mainittu, sitä enemmän sitä on käytetty. Yleensä on parempi, mitä lyhyempi lista on. Kannattaa vältellä kaikkia tuotteita, joissa on paraben-loppuisia ainesosia ja epämääräisiä kirjain-/numeroyhdistelmiä. Paulan kosmetiikkasanakirja valottaa, mitä ainesosat todella ovat. Helpointa on suosia esim. Ruohonjuuressa myytäviä luomusertifioituja tuotteita, joita löytyy esim. Weleda-, Lavera- ja  Urtekram-merkeiltä jne. Laadukkaita kohtuuhintaisia mineraalimeikkejä taas löytyy parhaiten verkosta, esim. juurikin aiemmin mainituilta Lily Lololta ja Sassy Mineralsilta.

Vaikka luonnonkosmetiikan ja mineraalimeikkien sanotaankin olevan nyt muotia, niin itse olen tästä hieman eri mieltä. Naiset ovat sosiaalisessa mediassa valistaneet toisiaan kosmetiikan haitallisista aineista ja tietoisuus on kasvanut. Itselläni ei ainakaan ole mitään aikomustakaan palata ns. peruskosmetiikkaan. Miksi ihmeessä palaisinkaan? Tuotteet pääosin ihan yhtä laadukkaita, jopa laadukkaampia, hinnoissakaan ei ole merkittäviä eroja. Ainoa ero on siinä, että tuotteissa on vähemmän ihmisen terveydelle haitallisia ainesosia ja niiden valmistuksessa on enemmän kunnioitettu luontoa. Uskon, että eivät muutkaan luonnonkosmetiikkaan siirtyneet palaa ns. peruskosmetiikan pariin, sen sijaan kuluttajien liikehdinnän myötä isot kosmetiikkabrändit tulevat todennäköisesti tuomaan omat luonnonmukaiset tuotelinjansa ei pelkästään vain markkinoinniltaan vaan myös INCI-listaltaan.

Tietoisuus lisääntyy vauhdilla myös ruuan parissa. Käykää lukemassa Taloussanomista juttu ruokateollisuuden vedätyksistä. Toivotaan, että saamme jatkossa Suomeen kohtuuhintaisia luomutuotteita ja jopa kokonaisia kauppoja. Myös ruuissa ”INCI-listan” tarkkailu kannattaa, vaikka epäilenkin, että nekään eivät välttämättä paljasta ikävä kyllä kaikkea.

Ei sisällä parabeeneja, vaan muita säilöntäaineita

Mineraalimeikkeihin hurahdettuani meikkini on kauniimpi kuin koskaan ja iho paremmassa kunnossa kuin pitkään aikaan. Niinpä olen miettinyt, että josko kasvovoiteetkin olisi hyvä vaihtaa vähän luonnonmukaisempiin tuotteisiin. Tällä hetkellä käytän perus Nivean ja Lumenen voiteita.

Luonnonkosmetiikan (vai luonnonmukaisen kosmetiikan? Nekin kuulemma ihan eri asioita) ahkeran googlettamisen jälkeen olen kuitenkin edelleen hieman hämmentynyt. Olen kyllä löytänyt tuotteita, jotka eivät sisällä esim. parjattuja mahdollisesti allergiaa, syöpää ja uroseliöiden naisistumista aiheuttavia parabeeneja ”vaan muita säilönaineita”. Siis ”muita säilöntäaineita”. Mitä nämä muut säilöntäaineet ovat? Ovatko ne tunnettuja parabeeneja turvallisempia? Parabeeneja sentään on tutkittu hulluna ja ainakaan niitä ei vielä ole vedetty pois markkinoilta, mutta kukapa niistä muista säilöntäaineista tietää edes sen vertaa!?

No löysin minä sellaisiakin merkkejä, joissa ei käytetä ollenkaan säilöntäaineita, mutta entäs nämä sitten. Eräässäkin tuotteessa iloisesti mainostettiin käytettävän ihoa uudistavaa hyaluronihappoa. Siis sitä samaa hyaluronihappoa, jonka juuri luin uusimmasta Gloriasta tuoreimman tutkimustiedon mukaan edistävän syövän kehittymistä. En minä sellaista halua käyttää! Ja mitäköhän kaikkia muita aineita näissä luonnonmukaisissa voiteissa on, joiden myrkyllisyydestä ei vain vielä tiedetä.

Tuntuu siltä, että tieto lisää vain tuskaa. Kaikki aiheuttaa syöpää ja on pahasta. Luonnonmukaisempaa varmaan olisi vain sutia naamaan jotain oliiviöljyä suoraan keittiön kaapista tai olla kokonaan ilman. Eipä sillä, kyllähän ruuissakin on säilöntäaineita.

Merkkejä joiden kokeilua nyt kuitenkin harkitsen ovat Dr Baumann (liian kallis?), Dr Hauschka (kallis?), Lavera, Weleda ja Korres. Koska luonnonkosmetiikka on vielä sen verran marginaalista, niin siinä synteettisiä aineosia on saatettu korvata jopa terveyden kannalta huonommilla aineilla, joita ei vain ole tutkittu. Siksi ajattelin, että tuollaiset isommat kansainväliset merkit tuotteineen ja tuotesisältöineen ovat varmaan olleet syynnin alla enemmän kuin jotkut uudet, pienemmät ja vähemmän tunnetut merkit.

Mielelläni kuulen kommentteja, jos jollain on kokemusta luonnonkosmetiikasta…vai oliko se nyt luonnonmukaista kosmetiikkaa? Nimen omaan siis kasvovoiteet haussa tällä hetkellä.

Edit: No meninpä sitten tilaamaan Dr Hauschkan kasvotuotteita Verkkoapteekista (tutkimusteni perusteella edullisen ostopaikka). Googlettelujeni perusteella siinä on kaikkein paras hintalaatusuhde, vaikka tuotteet eivät kaikille sovikaan. Toivottavasti sopivat minulle!!