Miten tässä nyt näin kävi

En ole koskaan ymmärtänyt naisia, jotka naimisiin mentyään ja lapsia saatuaan pätkäisevät kauniit pitkät hiuksensa ja rupeavat lyhyttukkaisiksi tädeiksi. Ja vielä tiistaina minun oma tukka oli puoliselkään asti ja nyt se näyttää tältä:

Minulla ei ole ollut koskaan ikinä milloinkaan noin lyhyttä tukkaa, paitsi silloin vauvana, kun tukka kasvoi päähän. En ollut käynyt 14 kuukauteen kampaajalla ja vielä pari kuukautta sitten tukka oli erityisen pitkä paksu ja hyväkuntoinen. Osasin kuitenkin odottaa ”perinteistä” noin kolme kuukautta synnytyksen jälkeen alkavaa hiustenlähtökautta ja parin kuukauden aikana tukkaa onkin lähtenyt ihan mielettömiä määriä. Hiukset olivat aivan kamalat, pitkät, huonokuntoiset ja latvasta tosi ohuet.

Raidoituksen lisäksi halusin tasoittaa latvoja oikein kunnolla. Siitä huolimatta ei ollut tarkoitus leikata hiuksia noin lyhyeksi. Kerroin kampaajalle hiusten ollessa märkinä ja päätä myöten kammattu, että leikataan ne tuohon asti ja sitten leikattiin. En tullut ajatelleeksi, että kuivina, korvan takana ja hieman mutkalla yleisvaikutelma tulisi olemaan noin lyhyt.  Olin alkuun aika järkyttynyt, vaikka olenkin pitkään ajatellut, että joskus voisin leikata hiukset, jotka olisivat hartioille. Kauhistelen hiusten lyhyyttä ja haluan kasvattaa ne pidemmiksi. Toisaalta olen myös ihan tyytyväinen, että saanpahan kerrankin kokeilla vähän lyhyempää tukkaa…samalla ehkä hieman peläten, että tykästyn siihen liikaa ja luisun lyhyttukkaiseksi tädiksi. Mutta eihän se lyhyenä voisi ikinä olla näin hieno:

Kyllä se kasvaa…Kasvathan!?