Paha kosmetiikka ja miten taistelet sitä vastaan Skindeepin avulla

Paha kosmetiikka ja miten taistelet sitä vastaan Skindeepin avulla

Pitkä tauko postauksissa, mutta hyvä tämä blogi on olla olemassa, koska joskus tulee suuri tarve jakaa asioita (tai tallentaa lähinnä omaan käyttöön neuleohjeita, hah).

Olen hyvin tiedostava kosmetiikan käyttäjä. Usein tuntuu, että liiankin valistunut. Minulla on kausia, jolloin syynään todella tarkkaan kaikki puteleiden ingredientsit ennen kuin teen ostopäätöksen. Välillä taas en jaksa niin välittää. Nyt on taas menossa tämmöinen hyvin tiedostava kausi.

EWG Skindeep on tiedostavan kosmetiikan kuluttajan työkalu

Tiedostavana kosmetiikan käyttäjänä välillä suututtaa kaikki luonnollisen kosmetiikan mainonta. Toisaalta myös sellaiset markkinointilupaukset, kun että ”käytämme vain turvallisia ja luonnollisia ainesosia” raivostuttaa. Varsinkin, kun kokemusteni mukaan nämä ovat usein täysiä valheita. Ennen kuin uskon näitä lupauksia, on minulla tapana käydä tutkimassa maailman parhaasta kosmetiikka tietokannasta eli EWG.orgin Skindeepistä, mitä tuotteessa käytetyistä ainesosista sanotaan.

Skindeepistä löytyy ihan hirveä määrä tuotteita, mutta koska saitti on kanadalainen on siellä enemmän Pohjois-Amerikassa käytettyjä tuotteita. Kun rekisteröityy Skindeepin käyttäjäksi voi rakentaa omia raportteja. Teen tätä myös paljon eli etsin netistä jostain tietyn tuotteen ingredients-listan ja copy-pastaan sen Skindeeppiin ja saan raportin kyseisestä tuotteesta. Ainesosat löytyy toki putelistakin, mutta niiden vaikeiden sanojen käsinkirjoittaminen on hankalaa ja hidasta.

Alla näkyy itse tekemä raporttini lempishampoostani eli suomalaisesta System 4 Mild Shampoo 3 -shampoosta. Jostain syystä ainesosia ei näy heidän sivuillaan, kaivoin ne toisen verkkokaupan sivuilta. Itse tekemäni raportit jäävät minulle sinne muistiin eli voin palata niihin myöhemmin. Ainesosalistoja kuitenkin aina välillä päivitetään, joten ei kannata luottaa viisi vuotta vanhoihin raportteihin.

Ingredients-listat on aina siinä järjestyksessä, miten paljon mitäkin ainesosaa on, ensimmäisiä on siis enemmän ja viimeisiä vain pieni pisara, säilöntäaineet on usein listan lopussa, koska niitä on vähiten, mutta ne on usein juuri niitä pahimpia

Tiedän, että jotkut myös kritisoivat Skindeeppiä siitä, että se nostaa hysteriaa ja niin edelleen, mutta jos he eivät tekisi, niin kuka sitten keräisi maailmasta kaiken tutkitun tiedon kosmetiikan vaikutuksista ihmisiin? Minusta he tekevät todella tärkeää työtä. Mitä enemmän ihmiset ovat valistuneita kosmetiikassa käytetyistä pahiksista, sitä enemmän he ostavat tuotteita, joissa näitä pahiksia ei ole ja tämän myötä myös ne ”ei-niin-kuluttajien-terveydestä-välittävät” yritykset (hei, yrityksen ainoa tavoitehan on tuottaa voittoa omistajilleen) joutuvat miettimään, mitä tuotteisiinsa laittavat.

Kun tunnetut pahikset korvataan tuntemattomilla

Tosin välillähän se menee myös niin, että kun joku kosmetiikan pahis nousee tunnetuksi, niin se korvataan sitten jollain toisella ihan yhtä pahalla tai vielä pahemmalla, koska joko a) kukaan ei vielä tiedä sen olevan paha tai b) ainakaan suuri yleisö ei tiedä sen olevan paha. En tiedä miten esimerkiksi pitäisi suhtautua siihen, että tuotteiden säilöntäaineina käytetyt parabeenit ovat nykyään kaikissa tuotteissa korvattu e-vitamiinilla, jossa on hyvin matala, mutta kuitenkin tiedossa oleva syöpäriski. Parabeenien suhteen syöpäriskiä ei ymmärtääkseni ole pystytty todistamaan, joskin sitten muita haittavaikutuksia kyllä.

Vähemmän tunnettu pahis Cocamide DEA – löytyy mahdollisesti sinunkin käsisaippuastasi tai shampoostasi

Itse tutustuin joskus vuosia sitten sellaiseen kosmetiikan pahikseen, kun ”COCAMIDE DEA”. Cocamide DEA todettiin syöpävaaralliseksi jo 70-luvulla. Siitä annettiinkin sellainen suositus, että toivottiin, että kosmetiikan valmistajat eivät käyttäisi sitä enää ollenkaan tuotteissaan. Who cares -sanoivat kosmetiikkavalmistajat ja jatkoivat ainesosan käyttöä. Tsekkaappa huviksesi todennäköisesti eniten käyttämäsi kosmetiikkatuotteen eli vessan käsisaippuan ingredients-lista. Väitän, että cocamide DEA on yhtenä pääainesosasena edelleen ainakin puolessa Suomessa myynnissä olevista käsisaippuoissa ja myös monissa shampoissa, kuten esimerkiksi kaikkien tuhkablondien rakastamassa Fudgen Silver-shampoossa (Minulla olisi muuten yksi käyttämätön kaapissa, haluaisiko joku ostaa? – joo oli kausi kun unohdin ennen ostopäätöstä katsoa ingredients-listan).

Tiedostavissa piireissä cocamide DEA alkaa kuitenkin pahiksena olla jo melko tunnettu. Siihen aikaan, kun tutustuin tähän ainesosaan, minulla oli käytössä ah niin turvallinen ja luonnollinen Methodin käsisaippua. Methodhan merkkinä on positioitunut turvallisten ja luonnollisten puhdistusaineiden valmistajaksi, joten valitsin sen kaupasta, kun vielä imetin toista lastani ja halusin käyttää hieman turvallisempia tuotteita. Järkytyin, kun tutkin ainesosalistaa ja melkein ensimmäisenä listassa oli cocamide DEA, varsinkin kun luin siitä hieman enemmän. Methodin ja toisen saippuoita valmistavan merkin eli Lushin kohdalla kuluttajien tiedostaminen ja valistuneisuus tuottivat kuitenkin tulosta ja painostuksen myötä muutama vuosi sitten molemmat lopettivat cocamide DEA:n käytön kaikissa tuotteissaan.

Löytyykö aineosalistasta sulkeissa (nano)? Harkitse tuotteen vaihtoa!

Pakko mainita vielä yksi kosmetiikan mahdollinen pahis, nimittäin nanopartikkelit. Muutama vuosi sitten astui EU:ssa voimaan laki, jonka mukaan nanopartikkelit pitää merkitä ainesosalistaan. Tämä siksi, että niistä ei vielä tiedetä tarpeeksi, joten kuluttajien pitää saada itse valita käyttävätkö nanopartikkeleita sisältäviä tuotteita. Erityisesti titaanidioksiidin nanopartikkeleista ollaan huolissaan. Niitä käytetään paljon mm. aurinkovoiteissa. Käytetään niitä paljon myös esim. meikkivoiteissakin. Lumenen lähes jokaisen meikkivoiteen ingredients-listalta löytyy ”titanium dioxide(nano)”. Voi olla, että niitä on monien muidenkin merkkien käytössä, mutta jenkkiläiset kosmetiikkajätit eivät ehkä noudata tätä EU-lakia niin tunnollisesti, kun pohjoiseurooppalaiset (esim. Lumenen ja IsaDoran tuotteista näitä merkintöjä löytyy, kiitos rehellisyydestä heille).

Toisissa tutkimuksissa on päädytty siihen, että voiteiden TD-nanopartikkelit eivät pääsisi ihon läpi kehoon, mutta joissain tutkimuksissa taas on todistettu, että ne voisivat mennä solun läpi. Erityisen huolissaan nanopartikkeleista ollaan puuterituotteissa, jotka voivat pöllytä ilmaan, koska TD-nanopartikkelit käyttäytyvät keuhkoissa asbestin tapaan eli jämähtävät sinne pysyvästi ja voivat aiheuttaa keuhkosairauksia tai -syöpää. Jos siis käytät mineraalimeikkejä irtojauheina, niin varmista valmistajan verkkosivuilta, että he eivät käytä nanopartikkeleita (ainakaan Lily Lolo, Alima Pure ja Inika eivät niitä käytä) ja levitä ne kabukin sijaan mielummin sienellä/vipalla tai kostutettuna. Eipä se nyt isompien partikkeleiden hönkäilykään ole terveellistä. Itse olen käyttänyt Lily Lolon tuotteita todella monia vuosia ja niitä suuresti rakastanut, mutta viime aikoina olen itse siirtynyt meikkivoiteissa enempi nestemäisiin, vaikka niissä on tietty sitten omat pahiksensa.

Loppujen lopuksi…

Tiedostava suhtautuminen kosmetiikkaan on välillä aika tylsää ja toivotonta. Välillä tuntuu, että pares olisi olla käyttämättä mitään. Olisi helpompi olla sellainen, joka ei ymmärrä ingredients-listoista hölkäsen pölkästä vaan luottaa sokeasti niihin lauseisiin, joilla tuotetta markkinoidaan. Vaikka en muutoin olekaan mikään kosmetiikan suurkuluttaja on minun yleiselle fiilikselle todella tärkeää, että kasvojen iho on tasaisen värinen ja kuulas ja poskilla raikkaan värinen puna. Nuorena aknesta pitkään kärsineenä ja edelleen epätasaisen ihon omaavana se vain on niin, että meikkivoide minun itsetuntoni pelasti.