Lapsi jämähti Jovi-tuotteen pisteeseen Lapsimessuilla

Lapsimessuille Jovi-tuotteen pisteen järkkäillyt ystäväni lahjoitti koko meidän perheelle liput messuille, kun lupasin kirjoittaa hieman heistä.

Nuorempaa lasta kiinnosti enemmän kauko-ohjattavat autot, mutta vanhempi lapseni sen sijaan jämähti Jovi-tuotteen pisteelle piirtelemään ja askartelemaan ainakin puoleksi tunniksi. Ystäväni tytär teki ständillä lapsille kasvomaalauksia ja lapseni oli tästä kovasti innoissaan.

Minäkin innoistuin kokeilemaan paperimassa-askartelua ja sen maalaamista.

Tyttäreni innoistui erityisesti kivien maalaamisesta.

Itse ostin ständiltä myös tämmöiset aikuisten mustat väritysarkit metallinhohtoisine kynineen. Tytär haluaa myös itselleensä tämmöiset. Mutta mistä niitä saa? Ystäväni lupasi selvittää, joten päivitän tiedon tänne, kun sen saan.

 

Peruslapaset 5-8-vuotiaalle

Tässä peruslapasten ohjeet noin 5-8-vuotiaalle lapselle. Lankana 7-veljästä Isoveli ja sukkapuikot kokoa 4.

  1. Luodaan 24 silmukkaa (6 silmukkaa x 4 puikkoa)
  2. Neulotaan resoria ”2 oikeaa ja 2 nurjaa neulosta” 15 kerrosta
  3. Tehdään joka puikolle yksi silmukka lisää (7 silmukkaa x 4 puikkoa = 28 silmukkaa)
  4. Neulotaan suoraa (koko ajan oikeaa) yhteensä 15 kerrosta
  5. Tehdään peukulon reikä, laita 4 silmukkaa hakaneulaan ja luo tilalle 4 silmukkaa.
  6. Neulotaan vielä suoraa 15 kerrosta
  7. Sitten kavennetaan niin, että aina joka puikon lopussa neulotaan kaksi silmukkaa yhteen.
  8. Tehdään peukku, otetaan 4 silmukkaa hakaneulasta puikolle ja nostetaan reunoista kahdelle puikolle 4 silmukkaa (4 silmukkaa x 3 puikkoa = 12 silmukkaa).
  9. Tehdään peukkua 8 kerrosta ja sitten kavennetaan ja päätellään

Paha kosmetiikka ja miten taistelet sitä vastaan Skindeepin avulla

Pitkä tauko postauksissa, mutta hyvä tämä blogi on olla olemassa, koska joskus tulee suuri tarve jakaa asioita (tai tallentaa lähinnä omaan käyttöön neuleohjeita, hah).

Olen hyvin tiedostava kosmetiikan käyttäjä. Usein tuntuu, että liiankin valistunut. Minulla on kausia, jolloin syynään todella tarkkaan kaikki puteleiden ingredientsit ennen kuin teen ostopäätöksen. Välillä taas en jaksa niin välittää. Nyt on taas menossa tämmöinen hyvin tiedostava kausi.

EWG Skindeep on tiedostavan kosmetiikan kuluttajan työkalu

Tiedostavana kosmetiikan käyttäjänä välillä suututtaa kaikki luonnollisen kosmetiikan mainonta. Toisaalta myös sellaiset markkinointilupaukset, kun että ”käytämme vain turvallisia ja luonnollisia ainesosia” raivostuttaa. Varsinkin, kun kokemusteni mukaan nämä ovat usein täysiä valheita. Ennen kuin uskon näitä lupauksia, on minulla tapana käydä tutkimassa maailman parhaasta kosmetiikka tietokannasta eli EWG.orgin Skindeepistä, mitä tuotteessa käytetyistä ainesosista sanotaan.

Skindeepistä löytyy ihan hirveä määrä tuotteita, mutta koska saitti on kanadalainen on siellä enemmän Pohjois-Amerikassa käytettyjä tuotteita. Kun rekisteröityy Skindeepin käyttäjäksi voi rakentaa omia raportteja. Teen tätä myös paljon eli etsin netistä jostain tietyn tuotteen ingredients-listan ja copy-pastaan sen Skindeeppiin ja saan raportin kyseisestä tuotteesta. Ainesosat löytyy toki putelistakin, mutta niiden vaikeiden sanojen käsinkirjoittaminen on hankalaa ja hidasta.

Alla näkyy itse tekemä raporttini lempishampoostani eli suomalaisesta System 4 Mild Shampoo 3 -shampoosta. Jostain syystä ainesosia ei näy heidän sivuillaan, kaivoin ne toisen verkkokaupan sivuilta. Itse tekemäni raportit jäävät minulle sinne muistiin eli voin palata niihin myöhemmin. Ainesosalistoja kuitenkin aina välillä päivitetään, joten ei kannata luottaa viisi vuotta vanhoihin raportteihin.

Ingredients-listat on aina siinä järjestyksessä, miten paljon mitäkin ainesosaa on, ensimmäisiä on siis enemmän ja viimeisiä vain pieni pisara, säilöntäaineet on usein listan lopussa, koska niitä on vähiten, mutta ne on usein juuri niitä pahimpia

Tiedän, että jotkut myös kritisoivat Skindeeppiä siitä, että se nostaa hysteriaa ja niin edelleen, mutta jos he eivät tekisi, niin kuka sitten keräisi maailmasta kaiken tutkitun tiedon kosmetiikan vaikutuksista ihmisiin? Minusta he tekevät todella tärkeää työtä. Mitä enemmän ihmiset ovat valistuneita kosmetiikassa käytetyistä pahiksista, sitä enemmän he ostavat tuotteita, joissa näitä pahiksia ei ole ja tämän myötä myös ne ”ei-niin-kuluttajien-terveydestä-välittävät” yritykset (hei, yrityksen ainoa tavoitehan on tuottaa voittoa omistajilleen) joutuvat miettimään, mitä tuotteisiinsa laittavat.

Kun tunnetut pahikset korvataan tuntemattomilla

Tosin välillähän se menee myös niin, että kun joku kosmetiikan pahis nousee tunnetuksi, niin se korvataan sitten jollain toisella ihan yhtä pahalla tai vielä pahemmalla, koska joko a) kukaan ei vielä tiedä sen olevan paha tai b) ainakaan suuri yleisö ei tiedä sen olevan paha. En tiedä miten esimerkiksi pitäisi suhtautua siihen, että tuotteiden säilöntäaineina käytetyt parabeenit ovat nykyään kaikissa tuotteissa korvattu e-vitamiinilla, jossa on hyvin matala, mutta kuitenkin tiedossa oleva syöpäriski. Parabeenien suhteen syöpäriskiä ei ymmärtääkseni ole pystytty todistamaan, joskin sitten muita haittavaikutuksia kyllä.

Vähemmän tunnettu pahis Cocamide DEA – löytyy mahdollisesti sinunkin käsisaippuastasi tai shampoostasi

Itse tutustuin joskus vuosia sitten sellaiseen kosmetiikan pahikseen, kun ”COCAMIDE DEA”. Cocamide DEA todettiin syöpävaaralliseksi jo 70-luvulla. Siitä annettiinkin sellainen suositus, että toivottiin, että kosmetiikan valmistajat eivät käyttäisi sitä enää ollenkaan tuotteissaan. Who cares -sanoivat kosmetiikkavalmistajat ja jatkoivat ainesosan käyttöä. Tsekkaappa huviksesi todennäköisesti eniten käyttämäsi kosmetiikkatuotteen eli vessan käsisaippuan ingredients-lista. Väitän, että cocamide DEA on yhtenä pääainesosasena edelleen ainakin puolessa Suomessa myynnissä olevista käsisaippuoissa ja myös monissa shampoissa, kuten esimerkiksi kaikkien tuhkablondien rakastamassa Fudgen Silver-shampoossa (Minulla olisi muuten yksi käyttämätön kaapissa, haluaisiko joku ostaa? – joo oli kausi kun unohdin ennen ostopäätöstä katsoa ingredients-listan).

Tiedostavissa piireissä cocamide DEA alkaa kuitenkin pahiksena olla jo melko tunnettu. Siihen aikaan, kun tutustuin tähän ainesosaan, minulla oli käytössä ah niin turvallinen ja luonnollinen Methodin käsisaippua. Methodhan merkkinä on positioitunut turvallisten ja luonnollisten puhdistusaineiden valmistajaksi, joten valitsin sen kaupasta, kun vielä imetin toista lastani ja halusin käyttää hieman turvallisempia tuotteita. Järkytyin, kun tutkin ainesosalistaa ja melkein ensimmäisenä listassa oli cocamide DEA, varsinkin kun luin siitä hieman enemmän. Methodin ja toisen saippuoita valmistavan merkin eli Lushin kohdalla kuluttajien tiedostaminen ja valistuneisuus tuottivat kuitenkin tulosta ja painostuksen myötä muutama vuosi sitten molemmat lopettivat cocamide DEA:n käytön kaikissa tuotteissaan.

Löytyykö aineosalistasta sulkeissa (nano)? Harkitse tuotteen vaihtoa!

Pakko mainita vielä yksi kosmetiikan mahdollinen pahis, nimittäin nanopartikkelit. Muutama vuosi sitten astui EU:ssa voimaan laki, jonka mukaan nanopartikkelit pitää merkitä ainesosalistaan. Tämä siksi, että niistä ei vielä tiedetä tarpeeksi, joten kuluttajien pitää saada itse valita käyttävätkö nanopartikkeleita sisältäviä tuotteita. Erityisesti titaanidioksiidin nanopartikkeleista ollaan huolissaan. Niitä käytetään paljon mm. aurinkovoiteissa. Käytetään niitä paljon myös esim. meikkivoiteissakin. Lumenen lähes jokaisen meikkivoiteen ingredients-listalta löytyy ”titanium dioxide(nano)”. Voi olla, että niitä on monien muidenkin merkkien käytössä, mutta jenkkiläiset kosmetiikkajätit eivät ehkä noudata tätä EU-lakia niin tunnollisesti, kun pohjoiseurooppalaiset (esim. Lumenen ja IsaDoran tuotteista näitä merkintöjä löytyy, kiitos rehellisyydestä heille).

Toisissa tutkimuksissa on päädytty siihen, että voiteiden TD-nanopartikkelit eivät pääsisi ihon läpi kehoon, mutta joissain tutkimuksissa taas on todistettu, että ne voisivat mennä solun läpi. Erityisen huolissaan nanopartikkeleista ollaan puuterituotteissa, jotka voivat pöllytä ilmaan, koska TD-nanopartikkelit käyttäytyvät keuhkoissa asbestin tapaan eli jämähtävät sinne pysyvästi ja voivat aiheuttaa keuhkosairauksia tai -syöpää. Jos siis käytät mineraalimeikkejä irtojauheina, niin varmista valmistajan verkkosivuilta, että he eivät käytä nanopartikkeleita (ainakaan Lily Lolo, Alima Pure ja Inika eivät niitä käytä) ja levitä ne kabukin sijaan mielummin sienellä/vipalla tai kostutettuna. Eipä se nyt isompien partikkeleiden hönkäilykään ole terveellistä. Itse olen käyttänyt Lily Lolon tuotteita todella monia vuosia ja niitä suuresti rakastanut, mutta viime aikoina olen itse siirtynyt meikkivoiteissa enempi nestemäisiin, vaikka niissä on tietty sitten omat pahiksensa.

Loppujen lopuksi…

Tiedostava suhtautuminen kosmetiikkaan on välillä aika tylsää ja toivotonta. Välillä tuntuu, että pares olisi olla käyttämättä mitään. Olisi helpompi olla sellainen, joka ei ymmärrä ingredients-listoista hölkäsen pölkästä vaan luottaa sokeasti niihin lauseisiin, joilla tuotetta markkinoidaan. Vaikka en muutoin olekaan mikään kosmetiikan suurkuluttaja on minun yleiselle fiilikselle todella tärkeää, että kasvojen iho on tasaisen värinen ja kuulas ja poskilla raikkaan värinen puna. Nuorena aknesta pitkään kärsineenä ja edelleen epätasaisen ihon omaavana se vain on niin, että meikkivoide minun itsetuntoni pelasti.

Punainen huulipuna

Nyt kun olen löytänyt nestemäiset mattapunat olen rohkaistunut käyttämään punaisia huulipunia. Ne eivät kuivata huulia, eivät sotke ja leviä pitkin naamaa ja ovat todella kestäviä. Olen hieman hullaantunut ja näitä on tullut osteltua enemmän kuin omiksi tarpeiksi.

Ensimmäinen nestemäinen mattapunahankintani oli Stila – Stay All Day Liquid Lipstick, väri Fiery. Fiery on värinä tosi tummanpunainen ja olen hieman arastellut sen käyttöä. Tavallaan se on tosi hieno. Jos olisin tiennyt, että tämä on niin tumma, niin olisin ehkä hankkinut Beso-värin Fieryn sijaan. Stilan puna on todella todella kestävä ja maksaa noin 20 euroa. Väri on ehkä hieman tummempi, kun miltä kuvassa näyttää. (Katso Googlen kuvahaku)

Raikas peruspunainen ja selkeästi edullisempi vaihtoehto on NYXin Soft Matte Lip Cream ja väri Amsterdam. NYXin punat Soft Matte Lip Creamit ovat kestäviä, mutta eivät ihan yhtä kestäviä kuin Stilan. Toisaalta pidän siitä, että halutessani saan paperilla pyyhittyä punan lähes kokonaan pois. Stilan punat vaativat vettä ja saippuaa. Nämä NYXin punat ovat edullisia ja maksavat 7-8 e/kpl. (Tuossakin kuvassa olen vähän säädellyt sävyjä, joten luotettavammin oikean sävyn kerto Googlen kuvahaku) Muita punaisia NYXin Soft Matte Lip Creameista löytyy mm. Morocco (oranssinpunainen) ja Monte Carlo (tumma verenpunainen). NYXin Monte Carlo ja Stilan Fiery on todennäköisesti sävyiltään hyvin lähellä toisiaan.

Alla vielä uusin ihanuus, TheBalm – Meet Matt(e) Hughes™ Long Lasting Liquid Lipstick, väri Dedicated. Hinta tällä hetkellä noin 18 euroa ja värinä tuo Dedicated ei ole ihan peruspunainen vaan enempi viininpunainen tms. TheBalmin punat muuten tuoksuvat ihanalle minttusuklaalle, mutta minusta ei tarvitsisi tuoksua miltään. Tuoksu tosin häviää melko nopeasti huulilta. Kestävyys näissä on ehkä jotain Stilan ja NYXin väliltä. Googlen kuvahaku kertoo jälleen parhaan totuuden sävystä. TheBalmilla on useampia punaisia sävyjä kuten esimerkiksi Devoted (peruspunainen) ja Loyal (tummanpunainen). Alla olevat lasit on sitten feikkilasit, joita en oikeasti ikinä käytä, mutta huvikseni otin kuvan ne päässä.

Helppo neulepipo lapselle – neulomisohje

Olen neulonut paljon Eskimo-langoilla ja minulla on kassillinen jämälankoja, joista olen yrittänyt päästä eroon. Tässä pari hyvin yksinkertaista lastenpipoa, joihin käytin jämälankoja.

Ensimmäinen on vähän isompi koko ja hattu on kiinnitetty taitteelle eli pipo hieman kuin roikkuu takaa. Arvelisin, että koko menee 4-8-vuotiaalle.

  • Luo 4-koon sukkapuikoille tai pyöröpuikoille yhteensä 60 silmukkaa Eskimo-langalla tai vastaavalla, neulo 10 kerrosta 2 oikeaa + 2 nurjaa resoria.
  • Neulo sitten yksi kerros koko ajan oikeaa, sitten yksi kerros koko ajan nurjaa ja yksi kerros koko ajan oikeaa ja vaihda samalla 7-koon pyöröpuikkoon tai sukkapuikoihin.
  • Neulo oikeaa 25 kerrosta ja siirry sitten sukkapuikkoihin, jos teit äsken pyöröpuikoilla
  • Sitten kavennetaan neulomalla jokaisen neljän puikon kaksi vikaa silmukkaa yhteen. Niin pitkään, että jäljellä on 2 silmukkaa per puikko eli 8 silmukkaa yhteensä. Neulotaan sitten kaikki silmukat yhteen.
  • Tee yksi tai kaksi tupsua ja kiinnitä ne pipoon. Kuvan pipossa on kaksi tupsua, vaikka vain toinen tupsu näkyy.
  • Kiinnitä takaraivon keskikohdata pipo taitteelle, niin että kiinnität langalla yhteen resorin yläreunan ja resorin reunasta ylöspäin 13. kerroksen silmukan.

Tämä seuraava pipo on ihan samanlainen kuin edellinenkin, mutta hieman kapeampi ja sen verran matalampi, että sitä ei kiinnitetä taitteelle.

  • Luo 4-koon sukkapuikoille tai pyöröpuikoille yhteensä 56 silmukkaa Eskimo-langalla tai vastaavalla, neulo 7 kerrosta 2 oikeaa + 2 nurjaa resoria.
  • Neulo sitten yksi kerros koko ajan oikeaa, sitten yksi kerros koko ajan nurjaa ja yksi kerros koko ajan oikeaa ja vaihda samalla 7-koon pyöröpuikkoon tai sukkapuikoihin.
  • Neulo oikeaa 20 kerrosta ja siirry sitten sukkapuikkoihin, jos teit äsken pyöröpuikoilla
  • Sitten kavennetaan neulomalla jokaisen neljän puikon kaksi vikaa silmukkaa yhteen. Niin pitkään, että jäljellä on 2 silmukkaa per puikko eli 8 silmukkaa yhteensä. Neulotaan sitten kaikki silmukat yhteen.
  • Tee yksi tai kaksi tupsua ja kiinnitä ne pipoon. Kuvan pipossa on kaksi tupsua, vaikka vain toinen tupsu näkyy.

Vastaavan ohjeen aikuisen pipoon löydät täältä.

Lipallinen Costo-tyylinen hattu

Syksyllä innostuin tekemään Costo-tyylisiä hattuja. Minulla on iso pää, pyöreä naama ja matala otsa. Oikeat Costo-hatut eivät sovi minulle ollenkaan, sillä hatussa pitää olla päälaella hieman enemmän volyymia, jotta se näyttäisi päässäni hyvältä.

Hankin sitten Craftsy.comista Newsboy-hatun kaavan. En tiedä tulostinko kaavan väärin, kun ensin tuli ihan liian iso, mutta siitä sitten modailin omaan päähäni sopivaksi kaavan koon. Olen tehnyt näitä itselleni parissakin värissä ja muutaman myös lahjaksi. Päällyskangas on Eurokankaan Vilma-kangasta ja vuorena on ihan puuvillaa. Jälkeenpäin ajattelin, että tästä tulisi loistava ja lämmin talvihattu, jos korvaisi puuvillavuoren mikrofleecellä. Olisi helpompi ommellakin, mutta microfleece joustaa. Pitää ehkä jossain vaiheessa kokeilla. Lippa suojaa kivasti sateessa, ettei ripsivärit leviä.

Kuvassa tummansininen hattu viininpunaisella tupsulla. Hieman väljempi liila versio. 

Anastasia Beverly Hills -huulikiillot

Nämä on julkaistu täällä blogissa jo aiemmin, aika tarkkaan vuosi sitten, mutta julkaisenpa uudestaan, kun se vanhempi postaus hukkui. Jos olisin tajunnut, että Melon ja Neon Orange ovat noin samanlaisia niin en olisi hankkinut molempia.

Ensimmäisessä kuvassa on väri ”Coral Candy”, toooosi iiihana!

Tämä alla on melon. Tykkään, mutta ehkä vähän turhan oranssi minulle!

Ja sitten Neon Orange. Eipä ole kauheasti eroa edelliseen.

Tässä vielä kaikki sävyt vierekkäin minun kädessä.

Semmoset. Ei ole tullut hirveästi käytettyä. Tuota Coral Candya voisin kyllä käyttää talvellakin. Muut toimii ehkä paremmin kesällä (purkki)rusketuksen kanssa.

Elämäni ensimmäinen vaate venymättömästä kankaasta

Tein viime keväänä Craftsyn.comin ”Learn to sew a shift dress” -kurssin avulla elämäni ensimmäisen mekon venymättömästä kankaasta. Voin suositella tuota kurssia muillekin, jos ei ole ennen tehnyt vaatteita venymättömistä kankaista. Mekon teko ohjeistettiin videolla vaihe vaiheelta.

Kangas oli aika tuollaista tönkköä. Eipä ole tullut käytettyä tätä mekkoa…taisin pistää sen jo kirpparin laariin. Ehkä joskus uskallan kokeilla uudestaan vähän vähemmän tönköllä kankaalla. En muista olinko postannut tämän aiemmin, mutta vuoden 2016 postaukset hukkuivat, joten tässä tulee.

Tyynynpäällinen koristetyynyyn vetoketjulla – helppo ompeluohje

Olen vältellyt kaikkea ompelutöitä, joissa on vetoketju. Nyt olen kuitenkin tehnyt neljä tyynynpäällistä vetoketjulla. Tässä kuvalliset ohjeet (itselleni muistiin). Ostin 50x50cm koristetyynyjä, jotka eivät sopineetkaan meidän kirjavaan päiväpeittoon, joten ostin kankaat ja tein itse sopivamman väriset päälliset. Käytin tässä 45 cm mittaista vetketjua. Ja ei muuten kannata pilata kankaita liian kovalla linkouksella niin kuin minä. Nuo kestorypyt eivät oikene silittämälläkään. Tyynyn koko on 50×50 cm, joten leikataan kankaasta kaksi 50x50cm kokoista neliön muotoista palaista. Saumavaroja ei jätetä, koska on parempi, että päällinen on mielummin vähän napakka kuin löysä.

Sitten laitetaan kappaleet päällekkäin oikeat puolet vastakkain. Päätä mille sivulle tulee vetkeju ja ompele kappaleita reunasta kiinni toisiinsa molemmista päistä noin 3-4 cm matkalta noin sentin saumavaralla. Siis jotenkin näin:

Levitä sitten sauma auki ja ompele ne koko sivun mittaiselta matkalta taitteelle. Katso kuvat alla.

Alla olevassa kuvassa saumat on ommeltu auki eli kiinnitetty ompeleella taitteelle nurjalle puolelle.

Asetetaan vetoketju ”reiän päälle” nurinpäin.

Ommellaan vetjuketju kiinni kankaaseen ympäri. Vetoketjua voi aina sulkea ja avata tarpeen mukaan pitämällä neulan alhaalla, mutta nostamalla paininjalkaa.

Päissä ommellaan vetoketjun päädyn yli. Käännös on helpoin tehdä nostamalla paininjalan ylos ja pitämällä neulan alhaalla sen aikaa, kun kangas käännetään. Aseta vetoketjun päädyt mahdollisimman kohdakkain. (lisäys: Sain vinkin, että vetoketjun yli kannattaa ajaa useamman kerran edestakaisin, jotta tulee vahva).

Alla olevassa kuvassa vetoketju on ommeltu kiinni kankaaseen reiän kohdalle ompelemmalla vetoketjun ympäri.

Seuraavaksi erittäin tärkeä vaihe, jota ei saa unohtaa! Nimittän avaa vetoketju!! Laita sitten päällisen kankaat oikeat puolet vastakkain ja ompele loput kolme sivua yhteen noin sentin saumavaroilla. (Sain vinkin, että kulmia kannattaa ihan aavistuksen pyöristää.) Kannattaa käyttää suoraa vahvempaa ompeletta, tehdä kaksi ompeletta tässä tai ommella saumurilla, että tyynystä tulee vähän vahvempi. Tässä alla kuva valmiista vielä oikeinpäin kääntämättömästä tyynynpäällisestä.

Käännä sitten vetoketjun aukosta tyynynpäällinen oikein päin ja pujota tyyny sen sisään ja sulje vetoketju. Voilà!

Uusi muodikas ihoöljy – ruusunmarjansiemenöljy

Nyt vähän AiHörpötystä pitkästä aikaa. iHerb on kuin aarreaitta, jossa voi tehdä löytöjä. Etsin monesti tuotteita, joissa olisi mahdollisimman paljon arvosteluja ja mahdollisimman paljon tähtiä. Tämä kertoo siitä, että todella moni on pitänyt tuotetta hyvänä.

Äskettäin tilasin itselleni uuden bestsellerin, Life Flo Health -merkin ruusunmarjansiemenöljyn. Tuotteella on tällä hetkellä 1609 arvostelua ja se on saanut 4,3 tähteä viidestä. En ole aiemmin tutustunut ruusunmarjansiemenöljyyn. Netistä löysin tietoa…tai no väitteitä sen hyödyistä.

Ruunsunmarjansiemenöljy:

  • Parantaa ihon kuntoa
  • Hoitaa epäpuhtauksia
  • Rauhoittaa ärtynyttä ihoa
  • Ei jätä ihoa kovin rasvaiseksi, vaikka onkin öljy
  • Sisältää A-vitamiinia
  • Sisältää rasvahappoja, jotka ovat välttämöttämiä ihon uusiutumiselle
  • Kosteuttaa ihoa
  • Hidastaa ryppyjen ja juonteiden syntymistä
  • Lisää kollageenin tuotantoa
  • Korjaa aknearpia
  • Parantaa ihon sävyä
  • Sopii hyvin psoriaksesta ja aattopisesta ihosta kärsiville
  • Hoitaa myös hiustenlatvoja

No siinäpä vasta lista! Hintaa putelilla on reilu 5 euroa ja siinä on kylmpuristetun ruusunmarjasiemenöljyn lisäksi e-vitamiinia, ei muuta. Jos haluaa version, jossa on ainoastaan ruusunmarjansiemenöljyä, niin löytyy myös NowFoodsin versio, mutta en tiedä onko se kylmäpuristettua.

Tämän olen nyt ottanut mukaan yövoidesörsseliini, jonka muuta ainesosat ovat Jojoba-öljy ja kasvisglyseriini. Välillä sekoitan nämä kasvovoiteeseen, jos haluan iholleni yöksi muutakin kuin öljyjä. Ja olen kokenut, että tämä oikeasti rauhoittaa ihoa ja ehkä sen myötä saa sen näyttämään tasaisemman väriseltä.

Yksi huonopuoli ruusunmarjansiemenöljyssä on, se nimittäin haisee pahalta, tarkemmin sanottuna kalalta!! Mutta itse en ole niin hajuherkkä ja paha haju katoaa nopeasti iholta (tai siihen turtuu), joten yövoiteena ei häiritse liikaa ainakaan itseäni.