Olin viikonloppuna Suomi-Ruotsi maaotteluissa vapaaehtoisena. Jaoin muutaman tunnin ennen kisojen alkua yleisurheilukauden päätösristeilyn mainos-flyereita sekä keksejä ja Savetteja, niin pääsin ilmaiseksi katsomaan kisoja. Keksit ja Savetit menivät hyvin kaupaksi. Flyeritkin menivät parhaiten kaupaksi kun jaoin niitä Savettien kanssa. Ihmiset ottavat mielellään Savetin (jolla siis voi pyyhkiä kädet) eivätkä välitä, että siinä kylkiäsenä tulee mainos.

Jossain vaiheessa jaoin kuitenkin pelkästään niitä flyereita. Oli mielenkiintoista huomata miten laumasieluja ihmiset ovat. Kun edessä menevät eivät napanneet minulta flyeria ja takana tulivat näkivät sen, niin hekään eivät ottaneet sitä. Välillä meni suuri virta ihmisiä, joista kukaan ei suostunut ottamaan mainosta. Sitten välillä kun jotkut nappasivat flyerin minulta, niin takana tulevatkin ottivat. Toisinaan jopa ihmiset parveilijat ympärilläni saadakseen mainoksen.

Maaotteluissa oli mahtava tunnelma ja minäkin pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni tekemään aaltoja. Se oli aika hauskaa, kun aalto kierti useamman kerran koko stadionin ja siihen osallistui 33 000 -päinen yleisö. Ja kuten kisojen motto kuului: “Tärkeintä ei ole voitto vaan se, että Ruotsi häviää”. Ruotsi hävisikin miehissä, mutta voitti naisissa. Hyvä niin, ei tullut kummallekaan paha mieli.

Oli myös kivaa nähdä paljon ihmisiä ja tapasinpa sattumalta useita vanhoja tuttujakin, joiden kanssa ehti vaihtaa muutaman sanan. Olin joku aika sitten vapaaehtoisena myös senioreiden kansallisissa yleisurheilukisoissa pituushyppy- ja kolmiloikkapaikan mittamiehenä. Noissa hommissa tapaa yleensä aina helposti lähestyttäviä todella mukavia ihmisiä. Suosittelen!