Sainpa tässä äskettäin iPhonen käyttööni ja täytyy sanoa, että olen myyty. Gmailin lisäksi olen laittanut puhelimen synkronoimaan työsähköpostin ja -kalenterin. Kameralla saa ihan ihan kivanlaatuisia kuvia, YouTubeen pääsee viihdyttämään itseään, minulle tärkeimpien paikkakuntien säätilat näkee napinpainaluksesta ja koko musiikkikirjastoni olen laittanut puhelimen iPodiin, jota voi soittaa kaiuttimella ilman korvakuulokkeitakin.
Eikä siinä vielä kaikki. Sitten on vielä applicationit erikseen. Olen toistaiseksi ladannut vain ilmaisia sovelluksia. Tärkein sovellus on tietenkin Facebook. Jonkin verran seuraan myös Twitteriä Twitterrificin kautta. Uutiset saa luettua kätevästi hs.fi-sovelluksella, sanakirjana toimii iTranslate ja tietosanakirjana Wikipedia. Sen hetkiset TV-ohjelmat näkee helposti Telkussa-sovelluksella ja julkisen liikenteen käyttäjänä ReittiGPS Litellä löytää määränpään.
Mese-sovelluksia olen laittanut eBuddyn ja Skypen. Erityisen innoissani olen eBuddysta, jonka kautta pystyn chattailemaan MSN Messenger-, GMail- ja Facebook-kontaktien kanssa. Kunhan siihen saisi vielä Skype-kontaktitkin, niin sitten se olisi täydellinen.
Hömppäsovelluksia olen ladannut FingerPiano liten, jossa on muuten tosi hieno soundi sekä FreeDrum-sovelluksen, jolla voi paukutella rumpuja.
Eikä siinä vielä kaikki!! Voin päivittää tätä blogiakin iPhonen kautta WordPress 2 -sovelluksella. Tein tuon edellisen blogipäivityksen iPhonella ja lisäsin siihen puhelimella ottamani kuvan, mikä on mielestäni aika siistä, että blogia voi päivittää mistä vain ja sinne voi laittaa vasta otetun kuvan samantien.
Ainoa asia, mikä minua häiritsee iPhonessa on, että kirjoittaminen on mielestäni hankalaa, enkä meinaa osua kirjaimiin, vaikka kääntäisin puhelimen vaakatasoon. Tosin kaikki sovellukset eivät edes käänny vaakatasoon. Liekkö johtuu pitkistä kynsistä tai harjoittelun puutteesta, mutta kauheasti en jaksa sillä kirjoitella pidempiä sähköposteja tai muitakaan sepostuksia, kun tuntuu hankalalta, mutta ehkä minä totun.
Mutta kaiken kaikkin olen ihan innoissani. Hieman pelottaa, että jos puhelin joutuu väärin kääsiin, niin siinä on sitten pääsy “koko minun maailmaani”. Toisaalta olen suojannut puhelimen niin, että näppäinlukon avaaminen vaatii pin-koodin, joten se vähän pienentää riskiä.
