Kun ihmiset voivat lukea ilmaiseksi verkkolehtiä, niin medioille yhä tärkeämmäksi tulonlähteeksi nousee yritysten verkkolehtien sivuille sijoittamat mainokset. Mainoksia taas voidaan hinnoitella esim. sen mukaan miten paljon sivustolla käy ihmisiä tai miten monta kertaa mainosta x klikataan. Eli rautalangasta vääntäen media saa sitä enemmän rahaa mitä enemmän niiden sivuilla KÄY ihmisiä. Millään muulla, kuten juttujen laadulla ei ole enää niin kauheasti väliä varsinkaan tietyissä medioissa.

Ja minkä perusteella ihmiset tulevat lukemaan juttuja, otsikoidenpa tietysti. Niinpä otsikoista pitää tehdä mahdollisimman houkuttevia. Millaiset otsikot sitten ovat houkuttelivia. Käykääpä katsomassa Ampparit.comista millaisia ovat suosituimmat otsikot. Aika järkyttäviä vai mitä!? Millaisessa yhteiskunnassa oikein elämämme, kun kansa tykkää eniten lukea tuollaisia juttuja? Enkä minäkään ole yhtään sen parempi “klikkaaja”, sen myönnän. Media pystyy tarkkaan analysoimaan millaisia otsikoita klikataan ja tuottaa niitä sitten entistä enemmän. Eli sitä saa mitä tilaa.

Ja mitä sitten kun ihmiset lukevat yhä enemmän verkkolehtiä ja yhä vähemmän sanomalehtia tai ns. parempaa jounalismia tuottavia medioita? Sanotaan, että media ei pysty vaikuttamaan siihen mitä asioista ajattelemme. Lohduttavaako? Ei ollenkaan, koska sen sijaan media pystyy vaikuttamaan siihen mitä asioita ylipäätään ajattelemme. Joka taas pidemmällä tähtäimellä vaikuttaa yhteiskunnan arvomaailmaan.

Klikkikilpailusta siis aiheutuu hirveä noidankehä, ihmiset klikkaavat tyhmiä otsikoita, klikkien toivossa media tuottaa entistä enemmän tyhmiä otsikoita, kohta on olemassa enää vain tyhmiä otsikoita (ja artikkeleita tyhmistä aiheista), jonka seurauksena ihmiset miettivät enää vain tyhmiä asioita ja yhteiskunta menee ihan rappiolle.

Okei, tämä oli hieman liioittelua ja paljon paatosta, mutta pelottavaa kyllä ehkä tässä oli vähän asiaakin.

Ja kuten sanoin, en ole yhtään sen “parempi” tai eettisempi klikkaaja. Katsoin eilen Muodin huipulla -sarjaa  ja huomasin Ampparit.comissa Iltalehden otsikon “Muodin huipulle -tuomari: Kamalia asuja!!” Ihmettelin tätä otsikkoa, sillä eihän tuomarit mitään sellaista sanoneet tai antaneet ymmärtää. Kävin lukemassa jutun, josta kävi ilmi, että tuomari ei todellakaan ollut haukkunut kaikkia asuja kamaliksi, pikemminkin päin vastoin. Suututti vaan, että jutulle kalastellaan lukijoita tuomarin maineen ja  kustannuksella ja hänen sanojaan vääristelemällä. Mutta sellaistahan se on. Ja tätähän tapahtuu joka päivä ja koko ajan.

Argh, sanon minä!

On mielenkiintoista nähdä kuinka “media” itse selviää median myllytyksestä. Perinteisen median lisäksi myös sosiaalinen media on ryhtynyt vastatoimiin. Sain tänään Facebook-viestin, jossa kehotetaan boikotoimaan Alma Median julkaisuja, esimerkiksi Kauppalehteä ja Iltalehteä.

Monet yritykset varautuvat kriisitilanteisiin etukäteen, valmistelemalla kriisiviestintäsuunnitelman, mutta kuinka “media itse” osaa varautua ja toimia tällaisessa tilanteessa.

Mikäli potkut tosiasiassa johtuvat Korhosen sukupuolisesta suuntautuneisuudesta, niin mielestäni paras tapa toimia tässä tilanteessa Alma Medialle olisi nöyrä julkinen anteeksipyyntö ja anteeksipyynnön eleenä Korhoselle tulisi antaa se “sopimusraha” hyvityksenä epäoikeudenmukaisesta kohtelusta. Potkut tulisi perua, jolloin halutessaan Korhonen voisi aloittaa Lapin Kansan palveluksessa.

Selvää nyt on siis ilmeisesti se, että potkut liittyvät Korhosen puolisoon. Mutta johtuvatko ne siitä, että puoliso on nainen vai siitä että Korhonen muka valehteli puolisonsa olevan poliittisesti passiivinen? Millaisessa työhaastattelussa kysytään, että onko puolisosi poliittisesti aktiivinen? Päätoimittajan haastattelussa sellainen kysymyskin ilmeisesti on mahdollinen.

Asiasta käydään kiivasta keskustelua tietenkin myös muun muassa Jaikussa. Keskustelussa on mukana useampia toimittajia, jos joku ihmettelee miksi viittaan juuri Jaiku-keskusteluun, enkä esim. suomi24:seen tai mihin tahansa muuhun keskustelupalstaan.