1. Meikkivoide: Lily Lolo – sävy “China Doll”

Meikkivoide on kaikista tärkein meikkituotteeni. Jos pitäisi valita vain yksi meikkituote, jota käytän, se ei minulla suinkaan olisi ripsiväri, vaan meikkivoide. Olen nuorempana kärsinyt aknesta ja vanhemmitenkin herkästä, rasvoittuvasta, punoittavasta, sameasta, epätasaisen värisestä ihosta. Kiitos nykyisen meikkivoiteeni ihoni on meikattuna sellainen, mistä olen aina haaveillut, kaunis, kuulas, luonnollinen ja tasaisen värinen. Uskomatonta, mutta totta on jopa, että ihoni pysyy paremmassa kunnossa, kun meikkaan lähes päivittäin ja menee huonompaan kuntoon, jos olen pitkään ilman meikkiä. Levitän meikkivoiteen nykyään kasteltuna.

2. Poskipuna: Lily Lolo – sävyt “Candy Girl” ja “Cherry Blossom”

Poskipuna on ehdottomasti toiseksi tärkein meikkituote. Itse tykkään tehdä ns. “mollamaijaposket” eli levitän poskipunaa pyöreät pallot keskelle kasvoja, melko lähelle silmiä. Sekä “Candy Girl” että “Cherry Blossom” ovat kiiltäviä poskipunia. Candy Girliä käytän viileämmän väristen luomivärien kanssa ja Cherry Blossomia lämpimämmän väristen luomivärien kanssa.

3. Ripsiväri – L’oreal Telescopic, musta (se kultainen puteli)

Minulla on pitkät, mutta todella suorat ja jäykät ripset. Useimmat ripsivärit saavat taivutuksesta huolimatta ripseni taipumaan melkeinpä alaspäin. Tämä on kuitenkin loistava, pitää ripset tanassa ja jopa hieman taipuneena. Minulta kysytään jopa joskus, että onko ne tekoripset.

4. Luomiväri: Sassy Minerals – sävyt “Salt and Sand” ja “Happy Hour”

Minulla on ihan älyttömästi luomiväritestereitä Sassy Mineralsilta. Käytän millon mitäkin, mutta kaksi tämän hetken lempisävyäni ovat Salt and Sand, joka sopii hyvin Lily Lolon Candy Girl -poskipunan kanssa ja Happy Hour, joka menee taas hyvin Lily Lolon Cherry Blossom -poskipunan kanssa. Arkimeikissä käytän yleensä vain yhtä suht vaaleaa sävyä ja varjostuksia teen vain iltameikkiin. Sassy Minerals on muuten yhdistymässä LaurEssiin, mistä en ole ollenkaan innoissani. Saa nähdä, miten tuotteille käy. Myös Lily Lololla on tosi kivoja mineraaliluomivärejä, mutta värivalikoima on paljon suppeampi, kun Sassylla. (Kuvan luomivärien sävyt eivät ole minulla käytössä)

Tein tämän joskus sata vuotta sitten. Taide-sivulla on ollut väärään videoon johtava linkki, joten huvikseni laitoin postauksen.

Nyt olen kuitenkin muutaman päivän ajan onnistunut tekemään pari viiden minuutin meditaatioharjoitusta kiitos lataamani iPhone-sovelluksen. Viisi minuuttia kuullostaa vähältä, mutta se on alku.

Suosittelen siis meditaatiosta kiinnostuneita iPhonen omistajia tutustumaan tähän Mindfulness Meditation for iPhone -sovellukseen.

Olen jo pitkään kokenut, että en jaksa edes yrittää kirjoittaa fiksuja digimedia-alan asiantuntija-artikkeleita huvikseni vapaa-ajallani. Ja niin kuin olen aiemmin kirjoittanutkin olen kurkkuani muuten täynnä some sitä some tätä höpötystä. Olenkin jo kirjoittanut pidemmän aikaan blogiin sitä sun tätä hömppää. Toisinaan kuitenkin hieman pohdin sitä haluanko paljastaa sellaisen puolen itsestäni esim. business-kontakteille, esimiehille tai oppilailleni. Kerran olen jopa saanut tällaiselta taholta negatiivistä palautetta eräästä blogikirjoituksestani.

Haluan kuitenkin kirjoittaa vapaasti, haluan kirjoittaa hömppää, haluan esitellä parhaat kosmetiikkatuotteeni ja uudet kenkäni, haluan kirjoittaa joistain asioista kärkevästi tai provosoivasti tai kieli poskekessa. Se, että olen kirjoittanut tätä blogia nimelläni on vienyt teksteistä parhaan terän pois ja osittain myös hauskuuden sen kirjoittamisesta. Vaikka olen sitä mieltä, että nimellä ja naamalla verkossa kirjoittelu on ehdottomasti hyvä juttu, kun vertaa vaikka ihmisten käytöstä ja kirjoituksia Suomi24:ssa verrattuna Facebookiin, niin minä en enää halua, että nimeni yhdistyy tähän blogiin.

Mietin kokonaan uuden anonyymin blogin perustamista, mutta toisaalta täällä blogissa on jo paljon sellaisia hömppäkirjoituksia, jotka haluaisin uuteen blogiinkin mukaan. Suosituimpia kirjoituksia tässä blogissa analyysityökalujen mukaan ovat neuleohjeet. Niissä on ihan sama ovatko postaukset uusia vai ikivanhoja, niiden arvo ei vanhene. Vanhojen kirjoitusten siirtäminen uuteen blogiin olisi hieman työlästä. Ja mitä minä tälle blogille sitten tekisin, kirjoittaisinko tänne enää ollenkaan?

Keksin kompromissiratkaisun, tämä blogi säilyy ja en perusta uutta blogia. Sen sijaan otan täältä oikean nimeni pois ja toivon mukaan jonkin ajan päästä Google ei enää ohjaa nimelläni tähän blogiin. Täysin anonyymiksi tämä ei kuitenkaan muutu, sillä naama saa jäädä, joten jos tänne eksyy, niin minut kyllä tunnistaa, jos tuntee. Toimin siis vastoin verkon yleistä trendiä muuttua anonyymista nimelliseksi, mutta tällä hetkellä koen, että se on oikea ratkaisu. Toivon mukaan tämän myötä löydän uudestaan kirjoittamisen hauskuuden ja draivin ja uskallan vapaammin kirjoittaa kaikesta mieltäni liikuttavasta maan ja taivaan välillä.

Kultalusikka suussa syntynyt suomenruotsalainen abiturienttipoika jää kirjoitusten jälkeen kesäksi Helsinkiin, kun tyttöystävä lähtee reissuun. Parhaan kaverinsa yllyttämänä hän kännissä tapaa toisen tytön ja tekee kaikkensa saadakseen tytön sänkyyn ja reissaa tämän kanssa ympäri Suomea. Tyttö ei ensin meinaa lämmetä, mutta kun lopulta taipuu lemmenleikkeihin, niin onkin sitten ihan sulaa vahaa ja heillä on ihana kesäromanssi. Kesän päätteeksi tytölle paljastuu, että pojalla onkin tyttöystävä. Hänen sydämensä särkyy ja hän häipyy pojan elämästä. Poika palaa takaisin Helsinkiin, saa opiskelupaikan Oikiksesta ja lähtee armeijaan. Tyttöystävä tulee takaisin reissusta ja antaa pettämisen anteeksi. Ja kaikki on hyvin. Sen pituinen se. WTF???

Kysely tuntui jotenkin hullulta. Minua pyydettiin arvioimaan kouluni tasoa ja opetuksen tasoa kaikissa eri aineissa. Kysymyksiin oli vaikea vastata, koska en useammista aiheista ollut suorittanut kuin peruskurssin, hyvä jos sitäkään, koska tulin suoraan maisteriohjelmaan, enkä ole tehnyt ko. koulussa kandia. Tuntui myös vaikealta objektiivisesti arvioida niitäkään aineita, joita olin opiskellut. Ok, minä tykkäsin, mutta ei ole kauheasti vertailukohtaa.

Lisäksi koin, että kyselyyn vastatessa minulla on oma lehmä ojassa. Mitä parempia arvosanoja (mina ja muut) annan, sitä paremmin kouluni sijoittuu rankingissa. Ja mitä paremmin se sijoittuu, niin sitä arvostetummassa koulussa olen opiskellut. Mitä arvostetummassa koulussa olen opiskellut, sitä arvokkaampi on suorittamani tutkinto. Mita arvostetumman tutkinnon olen suorittanut, sitä enemmän siitä on hyötyä työurallani. Jos olisin ajanut täysin omaa etuani, olisin siis antanut parhaat arvosanat kaikesta. No sitä en ihan kehdannut tehdä, mutta en antanut mistään huonoakaan, vaikka osasta minulla ei edes ollut mitään hajua. Tuskin olen ainoa kyselyyn vastaaja, jolla tulee myös tällaisia ajatuksia mieleen. Ja sitten voi taas miettiä, että miten luotettava ko. ranking ylipäätään on.

Eikä siinä vielä kaikki, munamies on ollut niin röyhkeä, että on suututtanut johtajat pyytämällä kuusinumeroista summaa, että suostuisi toimimaan munatuottajien keulakuvana (mihin hintaan itse suostuisit omalla naamallasi munatuottajien keulakuvaksi?). Ja munamiehen voittokin johtui pelkästään siitä, että internet-äänien sijaan tuotanto päätti viime tipassa hylätä kaikki internet-äänet ja siirtyä puhelinäänestykseen. Sen lisäksi, että media vihaa munamiestä, niin myös sosiaalinen media vihaa munamiestä. Lähes kaikki kommentit esim. keskustelupalstoilla tai MTV3:n uutisten kommenteissa ihmettelevät, että munamies on ihan hirveetä paskaa.

Silti munamiehelle on Facebookissa 160 000 fania ja Harjakaisella vain 43 000. Eli kyllä voitto meni ihan oikealle munalle.

“Pieni muna, iso sielu” <3

Ja tämäkin vielä: