Blogikirjoittelun aloittaminen omalla nimellä oli minulle suuri kynnys. Anonyymia hömppäblogia kirjoittaessa ei tarvitse kauheasti miettiä, mitä kirjoittaa vaan voi kirjoittaa mitä miettii. Omalla nimellä kirjoittaessa taas joutuu miettimään, mitä kirjoittaa jottei kirjoita mitä miettii. Tai kirjoittaa kyllä mitä miettii, mutta joutuu miettimään, että mitä mietteitään haluaa julkistaa koko maailmalle omalla nimellään ja kuinka se vaikuttaa lukijoiden kuvaan kirjoittajasta.

Olen tätä asiaa pohtinut viime aikoina ihan itsekseni ja olikin hauska huomata, että myös muut omalla nimellään bloggaavat ovat miettineet asiaa. Mari Koo on kirjoittanut aiheesta parikin kertaa. Myös Tuija Aalto kirjoitti blogissaan, että “oma blogi on henkilöbrändin ankkuri tietotyöläiselle”. Tuijan siteeraama Amy Gahran suosittelee omaa blogia kaikille toimittajille. Entäs sitten me viestintäihmiset? Gahranin mukaan esim. ennen yritysblogin aloittamista olisi hyvä olla ainakin vuoden verran kokemusta oman blogin kirjoittamisesta.

Olen samaa mieltä, itse koen, että viestinnän ammattilaisten on ymmärretävä uutta mediaa ja ja paras tapa ymmärtää on olla itse mukana. Ei kuitenkaan vain siksi, että osaisi joskus tulevaisuudessa kirjoittaa jonkun yrityksen blogia, vaan laajemmassa mittakaavassa. Ymmärtää ylipäätään mistä tässä on kyse ja minne ollaan menossa ja osaa sanoa juu tai jaa kun kysytään. Ja kyllä, kun kirjoittaa omaa blogia omalla nimellään, niin myös muut ymmärtävät, että tietää aiheesta, olkoonkin se sitten oman itsensä brändäämistä.

Aktiivisille blogaajille ja toisten blogien kommentoijille muodostuu myös uusia verkostoja. Kun aloitin ensimmäisen blogini Ranskassa asuessani tarkoituksenani oli lähinnä kertoilla kuulumisia kavereille. Ei minulle tullut mieleenikään, että tutustuisin sitä kautta muihin Ranskassa asuviin suomalaisiin, mutta niin vain kävi ja se oli kiva juttu. Omalla nimellä kirjoittaville blogiminä linkittyy selkeämmin todelliseen minään, jolloin verkostotkin voivat olla arvokkaampia. Itse tosin suhtaudun pienellä varauksella yli-innokkaaseen verkottumiseen “oikeiden ihmisten” kanssa oman edun tavoittelun muodossa niin verkossa kuin IRL (in real life), koska koen sen jotenkin ihmisiä ja ihmissuhteita välineellistävänä.

Halusipa tai ei blogin kirjoittaminen omalla nimellä antaa väkisinkin kirjoittajansa identiteetistä jonkinlaisen kuvan, julkisen “verkkoimagon”, joka muiden “imagoiden” ohella vaikuttaa henkilön maineeseen, ja näin ollen siis vaikuttaa “henkilöbrändiin”. Loppujen lopuksi olen sitä mieltä kuitenkin, että viestintä- ja digialanihmisenä oman blogin kirjoittaminen omalla nimellä on ehdottomasti enemmän mahdollisuus kuin uhka.