Teki mieli taas uudistaa blogin ulkoasua. Nyt se muistuttaa ehkä enemmän sitä mitä alunperin ajattelin. Huomasin vain, että tausta näyttää ihan erilaiselta poikakaverin koneella kuin omallani. Omallani se näyttää ihan kivalta kellertävältä, mutta tuolla toisella koneella harmaalta. No, pitää katsoa vähän eri näytöillä miltä se vaikuttaa. En ole sitten testannutkaan muilla selaimilla on FireFoxilla ja Safarilla, joten toivottavasti ei ole ihan rikki esim IE:llä.
Qaiku korvasi Jaikun ja taitaa lyödä Twitterinkin
28.06.2009 – 20:25
Jaikun kuolemisen jälkeen olen useamman kuukauden ajan käyttänyt Twitteriä mini-/microblogaamiseen. Jaiku oli kuitenkin minusta käytettävyydeltään parempi ja lisäksi aloin myös kaivata suomalaisten yhteisöä, sitä mikä oli Jaikussa. Twitterissäkin toki on paljon suomalaisia, mutta se on enemmän huutelua kuin keskustelua ja vuorovaikuttamista.
Lisäksi minua kerta kaikkiaan vaan tympii se, että suomalaiset keskustelevat suomalaisten kanssa englanniksi. Onhan se tietysti kiva kun kirjoitetaan englanniksi niin ollaan osa globaalia Twitter-yhteisöä, mutta silti. Itsekin alennuin välillä kirjoittamaan englanniksi, koska tuntui melkein rikokselta kirjoittaa Twitterissä suomeksi. Eikä se tunnu kivalta, koska minä olen ylpeä suomalaisuudesta ja suomenkielestä (ehkä olen hengannut liikaa ranskalaisten kanssa). Monilla tietenkin on varmaan Twitter kontakteina ei-suomea-osaavia, mutta minulla ei, ellei muutamaa seuraamaani maailmankuulua julkkista lasketa mukaan.
Kirjauduin jo kauan sitten ensi kertaa Qaikuun, mutta jostain syystä unohdin koko jutun. Samoihin aikoihin tuli rysäyksellä paljon muitakin samankaltaisia palveluita, mutta itse jatkoin Twitterissä. Nyt alkoi sitten olla enemmän ikävä suomalaisten microbloggaajien yhteisöä ja sieltä Qaikustahan se löytyi, samat vanhat naamat, ihanat. Sitä pääsee taas kartalle, että mikä on somessa in ja minne suuntaan nokka näyttää. Esimerkiksi opin jo sen, että sosiaalisen median lempinimi on nyt “some”. Kyllä minä varmaan tosin jatkan Twitterinkin kurkkimista.
Minä olen muuten Qaikussa Tiitu.
Kesä, kärpäset ja aurinkolasit
30.05.2009 – 17:33
Olen jonkin aikaa himoinnut Ray Banin Wayfarer aurinkolaseja. Maksavat vain mokomat yli 100 euroa. En oikein ole innostunut pulittamaan aurinkolaseista yli paria kymppiä enempää, kun ei niitä tarvitse käyttää kun pari kuukautta vuodessa eikä tuo malli oikein edes sovi minun pyöreälle naamalle, että tuskin tulisi kauheasti enää käytettyä ensi kesänä. Mutta tänä kesänä ne ovat hot.
Tänään aamulla vielä katselin Ebaysta, josko sieltä irtoaisi halvemmalla. Kävi sitten kuitenkin niin, että bongasin tänään samanmalliset feikki-Wayfarerit Gina’s Tricotista, ostin ne ja pulitin 5,90 euroa. No, jos tykkään niistä, niin ehkä minä joskus hankin aidot Ray Banitkin, mutta toistaiseksi nuo saavat kelvata.
Twitter niin hyvässä kuin pahassakin
17.05.2009 – 12:07
Olen alkanut käyttää yhä enemmän ja enemmän Twitteriä, joten kun ajatuksia tulee tiivistettyä sinne, niin tänne blogiin ei jaksa aina alkaa pureskelemaan asioita enää sen enempää. Toisaalta on kuitenkin paljon asioita, joita ei saa tiivistettyä 140 merkkiin. Minua välillä ärsyttää Twitterissä se, että suomalaiset puhuvat keskenään englantia, siltä varalta, että joku ei-suomea osaava olisi kiinnostunut heidän ajatuksistaan. Toisaalta se on ihan ok, koska yhteisellä kielellä Twitter on saumaton. Nykyään pyrin itsekin lähinnä kirjoittamaan englanniksi.
Lisäksi minua ärsyttää Twitterissä se, että joillain ihmisillä on tapana postailla hirveä määrä “hyviä linkkejä” yleensä liittyen lähinnä sosiaalisen mediaan. Ei niitä kukaan ehdi/jaksa lukea (liekkö postailijat itsekään). Olisi paljon fiksumpaa, jos ihmiset postailisivat Twitteriin näiden artikkeleiden kuningasideoita, jolloin lisätietoa halajava voisi sitten lukea ne artikkelit, joista haluavat lisätietoa. Viime aikoina tuntuu muutenkin, että sosiaalisen median asiantuntijoita on aivan liikaa ja sosiaalisesta mediasta löytyy aivan liikaa tietoa. Kaipa se johtuu siitä, että tavallaan jokainen meistä voi olla sosiaalisen median asiantuntija.
Hauskinta Twitterissä on, että voin seurata päivittäin arvostamieni gurujen ajatuksia. Luin äskettäin Robin Sharman kirjan “Munkki joka myi Ferrarinsa”. Se on kenties paras elämäntaidon opas, joita olen tähän mennessä lukenut. Robin Sharma postailee ajatuksia Twitteriin päivittäin ja niitä on hienoa lukea (Robin Sharma Twitterissä). Lisäksi olen löytänyt Twitteristä myös toisen lempikirjailijani, Paulo Coelhon. Hän tosin ei ole niin aktiivinen käyttäjä kun Sharma.
Twitterissä on myös hauska lukea välillä mitä puhutaan ajankohtaisista aiheista. Esimerkiksi Jari Sillanpään paita Euroviisujen pisteiden annossa on ollut suosittu puheenaihe. Tässä on suora linkki, joka toimii vain, jos on kirjautunut Twitteriin valmiiksi. Aiheesta voi kuitenkin lukea vaikka täältä Sami Salmenkiven blogipostauksesta.
Elokuva, jonka haluaisin kaikkien katsovan
10.05.2009 – 21:48
“It is no measure of health to be well adjusted to a profoundly sick society.”
Suosittelen sekä Zeitgeist Addendum että Zeitgeist Movie -elokuvia kaikille. Zeitgeist Addendum -elokuva kokonaisuudessaan suomenkielisellä tekstityksellä löytyy liikkeen suomalaisilta sivuilta. Zeitgeist Movie löytyy täältä.
Viikonloppu Pariisissa - mitä tehdä, minne mennä
2.05.2009 – 11:59
Olin viime viikonloppuna käymässä Pariisissa. Koska olen käynyt kaupungissa ehkä noin 10-15 kertaa ja viettänyt sielä myös pisimmillään 3 viikkoa putkeen, niin päätin googletella, josko löytäisin kaupungista jotain uutta vierailemisen arvoista. Googlella löysin lähinnä keskutelupalstojen keskusteluita, joissa ihmiset kyselevät, että miten “kaupungin voisi hallita mahdollisimman hyvin muutaman päivän sisällä”. Niinpä päätin, että kun ehdin, niin teen blogauksen, jossa kerron millainen on minun optimaalinen muutaman päivän visiitti Pariisissa. Olettaen, että haluaa nähdä kaikki yleisimmät nähtävyydet ja vähän shoppailla (muista, että shoppailu ei yleensä onnistu sunnuntaisin, kun kaupat ovat kiinni).
- Ota metro Trocaderoon ja ihastele Eiffel-tornia (ei kannata mennä torniin, jos on vain vähän aikaa, koska jonottaminen voi viedä puoli päivää)
- Kävele Trocaderolta suoraan Riemukaarelle (metrollakin pääsee, mutta matka on niin lyhyt, että sen voi hyvin kävelläkin)
- Jatka siitä sitten kävelyä kuuluisaa Champs Elyseetä pitkin kohti Concorden aukiota.
- Optio, jos on aikaa: Concorden aukion kohdalta voi poiketa vasemmalle ja käydä katsomassa Madeleinen kirkkoa ja siinä lähellä on myös Galerie Lafayttes ja Printemps super kalliit ja isot tavaratalot, joista en kyllä itse suuremmin välitä. Printempsin vieressä on tosin Citadium-kauppa, jossa on vähän nuoremmille kivoja vaatteita.
- Optio: Madeleinesta ei ole kovin pitkä matka myöskään Operaan, joten sitäkin voi käydä vilkaisemassa. Sitten joutu kuitenkin palaamaan Tuileries puutarhoihin, jos haluaa noudattaa tätä minun ohjetta…
- Concordelta matkaa jatkuu kohti Tuileries puutarhojen ohi kohti Louvrea. En suosittele Louvreen sisäänmenoa, jollei ei ole taide-/museofriikki, jolla on paljon aikaa, koska se on niin iso…
- Louvren jälkeen kannattaa jatkaa Rue de Rivolia, jossa on kivoja kauppoja, esim. Bershka
- Rue de Rivolilta käännytään sitten vasemalle kohti Les Halles -kauppakeskusta, jossa voi käydä vähän lisää shoppailemassa.
- Les Halles -kauppakeskuksesta kannattaa suunnata kartan avulla kohti lähellä olevaan Pompidou Centeriä. En suosittele sinnekään sisäänmenoa, mutta siinä edessä usein kivoja katutaiteilijoiden esityksiä ja kivoja turisti-/taidekauppoja.
- Pompidou Centerissä jatketaan kohti Hotel de Villeä..hieno talo ja aukio.
- Siitä matka jatkuu Seinen yli katsomaan Notre Damea
- Siitä sitten toiselle puolen Seineä latinalaiseen kortteliin, jossa on kivoja ruokapaikkoja ja pikkuputiikkeja.
- Latinalaisesta korttelista otetaan metro Blanche-metroasemalle (linja 2), jonka lähellä on Moulin Rouge
- Moulin Rougelta ei ole pitkä matka kävellä Montmartren kukkulalle, josta on hienot näkymät Pariisiin, lisäksi kirkon takaa löytyy aukio, jossa on katutaitelijoita ja ihania kahviloita ja ravintoloita. Montmartre on ehkä lempipaikkani Parisiissa, eikä Pariisissa käynti ei ole mitään ilman Montmartrella käyntiä, joten sitä ei saa jättää väliin. Montmartre ei ole kovin kaukana Gare du Nordin -asemasta, jonne voi käydä jättämässä matkalaukut säilöön ja sitten sieltä voikin suoraan ottaa RER:n kohti lentokenttää.
Kuva otettu Montmartren kukkulalta.
Hyviä uutisia!!
23.04.2009 – 19:07
Ahdistaako ja surettaako lukea jatkuvasti talouden alamäestä, lomautuksista ja irtisanomisista. Nyt ei ole enää pakko. Tästä lähtien voi lukea vain hyviä uutisia. TAT-ryhmän “Good News from Finland” julkaisee vain hyviä uutisia. 
Digitytöt on tosi ihkuja
7.04.2009 – 21:43
Jos ette ole vielä tutustuneet ihkuihin Digityttöihin, niin nyt kipinkapin tutustumaan. Digitytöt asuu osoitteessa: www.digitytot.com
Vuoden ekoteko: Puhelinluetteloiden jakelun voi nyt perua
29.03.2009 – 18:21
Edit: Fonecta on syystä taikka toisesta poistanut sivuiltaan tuon jakelun perumislomakkeen, niin tuo linkki ei nyt sitten enää toimi.
Kahden hervottoman paksun puheliluettelon pläjähtäminen eteisen lattialle tuntuu todella ärsyttävälle ihmisestä, joka ei koskaan tarvitse puhelinluetteloa ja jonka ovessa lukee “ei ilmaisjakelua”.
Tuttujen numerot ovat kännykässä muistissa, palvelunumerot ja eri yritysten numerot löytyvät Googlettamalla yleensä huomattavasti nopeammin kuin puhelinluetteloa pläräämällä ja jos jotain numeroa ei satu mistään muualta löytymään, niin voi soittaa vaikka 118:iin tai 0100100:aan tai 020202:seen (ja nämäkin numerot muistaa vaikka unissaankin, kiitos tehokkaan mainonnnan). Monien muiden tapaan olen siis kiikuttanut puhelinluettelot suoraan lehtienkeräykseen. Ja ollut vihainen Fonectalle järjettömästä tuhlauksesta.
Ainakin vuosi sitten tästä aiheesta oli mielestäni polemiikkia mediassa, mutta kaikesta huolimatta Fonecta jakoi puhelinluettelot tänäkin vuonna. Joku aika sitten Facebookiin syntyi ryhmä nimeltä “Palautetaan puhelinluettelot takaisin Fonectalle“. Ryhmän jäseniä kehoitetaan palauttamaan ei toivotut luettelot suoraan Fonectan osoitteeseen Tampereelle. Ryhmässä on tällä hetkellä lähes 250 jäsentä.
Liekkö puhelinluetteloista aiheutuneeseen tulvaan kyllästyneenä tai muusta yleisestä paheksunnasta johtuen Fonecta on nyt kaikessa hiljaisuudessa luonut web-lomakkeen, jonka kautta puhelinluettelojakelun voi kieltää. Facebookissa joku sanoi tämän olevan “vuoden ekoteko”.
Lomake löytyy osoitteesta:
http://www.fonecta.fi/puhelinluettelot/alueelliset_puhelinluettelot/fi_FI/eijakelua/
Bolder Academissa opeteltiin antamisen iloa
25.03.2009 – 21:59
Osallistuin tänään Bolderin, Aalto Entrepreneurship Societyn ja Helsingin kauppakorkeakoulun pienyrityskeskuksen järjestämään toiseen Bolder Academyyn. Suuret kiitos kaikille järjestäjille, erityisesti Bolderin pojille erittäin mielenkiintoisesta ja inspiroivasta tapahtumasta. Bolder on luova toimisto, jonka perustajista puolet oli minun kanssa samaan aikaan Helsingin kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnan viestintätyöryhmässä.
Käyn tässä läpi mielestäni parhaat pointit eri esiintyjien esityksistä:
Ilkka Tyynelä, esiintymis- ja vuorovaikutustaitojen kouluttaja kertoi esiintymistaidon koulutuksesta. Tyynelä yhdessä Johannes Lahtelan kanssa perustaa Esiintymistaidon Akatemian, jonka kunnianhimoisena tavoitteena on nostaa viidessa vuodessa suomalaisten esiintymistaidot kansainväliselle tasolle. Työsarkaa ainakin riittää, mutta hieno tavoite, pidän peukkuja pystyssä. Tyynelän mukaan “virkitysvalmennus” on eri asia kuin oikea esiintymisvalmennus. Tyynelä antoi vinkkejä uusille yrittäjille: “Kaikki on pitkälti kiinni itsetunnosta, pitää uskoa itseensä ja osaamiseensa. Pieni röyhkeys on hyväksi, mutta ei saa olla ylimielinen, kynttilä pitää ottaa pois vakan alta. Kannattaa hankkia ympärilleen itseään viisaampia ihmisiä. Ei kannata pelätä virheitä. Jos näyttää menevän metsään, niin painaa sitten vain lisää kaasua!” Mielelläni itsekin menisin joskus Tyynelän esiintymiskoulutukseen, jos sellainen mahdollisuus tarjoutuisi.
Miikka Leinonen on kirjoittanut Strategy of Giving -kirjan, jonka ajatus yksinkertaisuudessaan on, että kannattaa antaa muille, koska se tulee kyllä itselle joskus takaisin. Joku jenkki oli tosin todennut kirjan kirjoittamisen aikana Leinoselle, että “Giving” ei oikein istu business-maailmaan, mutta Leinonen on eri mieltä. Leinosen mukaan ei ole mahdollista antaa ilman, että se tulisi joskus takaisin. Tosin vastaanottaja määrittelee onko antamista oikeasti tapahtunut. Esimerkiksi firman logolla varustetun lippiksen antaminen ei välttämättä ole todella antamista, jollei joku ihan todella ole haaveillut sellaisella logolla varustetusta lippiksestä. Bolderin toimitusjohtaja Petri Vilen kertoi saaneensa idean Bolder Academista luettuaan Miikan kirjan. Ja olen täysin varma, että Bolder Academy -tapahtumat tulevat takaisin moninkertaisesti. Tämä blogikirjoituskin on siitä esimerkkinä. Uskoisin myös, että “strategy of giving” on juuri oikea tapa yrityksille toimia sosiaalisessa mediassa.
Juhana Helmenkalastaja kertoi henkilökohtaisen brändin rakentamisessa, jossa hän on ainakin itse onnistunut hienosti. Hän kertoi itse lukeneensä yhden kirjan henkilökohtaisen brändin rakentamisesta, jonka nimi on The Brand Called You (Tom Peters). Helmenkalastajan mukaan tärkeintä on jäädä mieleen ja herättää ajatuksia. Pitää erottua massasta ja olla erilainen, mutta kuitenkin oma itsensä. Pitää miettiä tarkkaan mitä osaa ja missä on hyvä ja keskittyä niihin. Toisaalta on myös hyvä tiedostaa missä ei ole hyvä. Helmenkalastajan mukaan erottuvasta nimestä ei ole haittaa. Helmenkalastaja tekee nykyään myynti- ja asiakaspalveluvalmennusta. Asiakaspalvelussa on hänen mukaansa hyvä antaa aina jotain extraa, häikäisevän helmeilevän hyvää palvelua, sillä silloin ihmiset tulevat uudestan.
Tämä oli mielenkiintoisin ja viihdyttävin tapahtuma/seminaari, missä olen ollut pitkää aikaan, ehkä ikinä. Seuravaa Bolder Academia odotellessa!!
